Henkilökohtaista vai ei?

Kuinka henkilökohtaisia asioita voi kirjoittaa blogiin? Kuka sen määrittelee? Kuinka paljon voi uskaltaa? Saako puhua ihan kaikesta mitä mieleen juolahtaa? Saanko kakkaa niskaan, jos muutankin mielipiteeni kesken matkan? Voiko joku läheiseni loukkaantua, kun juttelen blogissa enkä hänelle?

Kun pitää blogia nimettömänä kynnys toki madaltuu laverrella ummet ja lammet (onko toi edes oikea sanonta?? Ja mikä ihme on se "umpi"? :P ) kun jos kirjoittaisi omalla nimellä ja kasvoilla. Joo, anteeksi, oikea nimeni ei ole Saaga ;) Valitsin sen kuitenkin nimimerkikseni, koska sillä on yhtymäkohta elämääni blogin ulkopuolella ja se on mielestäni erittäin kaunis nimi. Jos saisin joskus pikku tytön hänen nimensä voisi hyvinkin olla Saaga...

Haluaisin kirjoittaa tänne vaikka mistä ja kuitenkin on aina pieni pelko, jos kuitenkin joku tuttu, ystävä, työtoveri sattuisikin lukemaan ja jotenkin tunnistamaan minut. Tulisiko hän sanomaan asiasta, kuiskailisiko muiden kanssa selkäni takana, unohtaisiko koko jutun, "stalkkaisiko" mitä minulle _oikeasti_ kuuluu...?

Hankalaa.

Haluaisin olla avoin ja kertoa syvimmistä ajatuksistani sekä saada niihin myös muiden ajatuksia, näkökulmia, pohdintaa, vertaistukea... Senhän takia blogin perustin :D Haluaisin olla minä. Mutta voinko täysin olla? Olenko täällä erilainen minä?

Toki puhun painonhallinnasta, laihduttamisesta, lihavana liikkumisesta, raskauden haaveista ja yrittämisestä yms. ystävien ja joidenkin sukulaistenkin kanssa. Tietenkin. Lörppä kun olen ;) Mutta kaikkea en haluaisi jakaa kaikille. En ole niin avoin, että olisin joka ajatuksestani valmis keskustelemaan missä vaan, kenen kanssa vaan.

Eräs ei-niin-tuttu työkaveri esimerkiksi on ottanut jo nyt asiakseen pohtia meidän perheen lapsilukua kahvitunneilla. En ole itse aloittanut hänen kanssaan mitään tähän viittaavia keskusteluja, tuskin keskustellut edes muutamaa työasiaa enemmän hänen kanssaan sen puolen vuoden aikana kun ollaan talossa yhtä aikaa oltu. Erinäisiä vihjailuja tullut tyyliin "kyllähän teidän juniori nyt sisaruksen tarvii" tai "tämähän olisi hyvä nimi juniorin veljelle" yms. TODELLA rasittavaa. Siitä seuraa, että kukaan ei kysy suoraan, mutta kaikki kyttää ja näkee selvästi, että miettivät että jaa jaa, kohta se varmaan jää äitiyslomalle ja onkohan se jo raskaana ja ja ja... Uuuh.

Laihduttamisesta ei sentään ole kukaan alkanut keskustelmaan ellen itse aloita :D