Haasteita haasteita...

Tai paremminkin vastauksia kysymyksiin, joita Oona K. minulle (ja niille 10 muulle) esitti blogissaan...

Säännöt:
● Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
● Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
● Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
● Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Aion olla heti alkuunsa sääntörikkoja ja vaan vastata minulle esitettyihin kysymyksiin :P Ja toki kiittää haasteesta, joka saapui http://oonanikuisuusprojekti.blogspot.fi/-blogista, kiitos :)

Joten tässäpä niihin vastauksia:

1. Mistä halu laihduttaa alunperin lähti? 

Ai niinkun sen ekan kerran? Vai niinkun tällä kertaa...? :D Noooooh, ihan alkujaan syyt oli varmaan enemmän ulkonäköpainotteiset kun nykypäivänä. Tällä hetkellä se on ehdottomasti terveys. (Ja ehkä silti vähän myös se ulkonäkö...?) Päällimmäisenä kuitenkin oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi, yritys välttää (tai ainakin lykätä vielä vähän kauemmas tulevaisuuteen) ylipainon & iän tuomien nurkan takana jo väijyvien sairauksien mahdollisuus, ainakin pienentää sitä. Sekä halu olla esimerkkinä omalle jälkikasvulle, miten ihmisen olisi hyvä syödä ja liikkua, että pysyy perushyvässä kuosissa ja elämä on kivaa. Perinteinen "tee niinkun mä sanon, älä niinkun mä teen" on toki kiva ohjenuora, mutta oma esimerkki toiminnassa ja tekemisessä taitaa silti toimia paremmin :P Myös halu saada toinen lapsi vaikuttaa tälläkin hetkellä haluun pudottaa painoa, jotta mahdollinen raskaus ja olot lapselle kasvaa (sekä mahassa että sen ulkopuolella) olisi terveellisemmällä pohjalla.

2. Mitä vinkkejä antaisit kelle tahansa, joka haluaa pudottaa painoaan?

Maltilla. Elämänmuutos, tapojen ja asenteen muutos, pikku hiljaa, ei nopeita ihmedieettejä. Jostain "ihmedieetistä" voi toki saada sen tarvitsemansa alkusysäyksen, mutta pidemmän päälle ne ei toimi, kilot hiipii (lähes) aina takaisin, valitettavan usein niiden kuuluisien korkojen kera. Joillekin sopii kalorien/määrien/sisältöjen laskeminen, toisille ei; mieti itselle paras tapa. Joillekin tiukka kuuri liikunnalla, joillekin selkeästi enemmän ruokaan panostaen. Itselle ehkä tiukkuus ja isot rajoitteet ei sovi, ei myöskään hullu liikuntarääkki. Enemmän meen fiilistellen, mikä tuntuu itselle hyvältä (ja siedettävältä.) Myös pitkäjänteisyys on se avainsana, vaikka välillä "repsahtaisi" niin jatkaa vaan, sinnillä eteenpäin.

Nyt kun vielä saisi nämä omat "opit" käytäntöön mukaan niin voisi saada jotain näkyviä tuloksiakin :D

3. Millä herkuttelet ja kuinka usein? 

Ääääh... nyt kesän aikana ihan liian monilla asioilla ja ihan liian usein. Mulle toimii melkein mikä vaan :D Enemmän makea kuin suolainen/rasvainen, mutta toki sipsit ja pitsat menee myös. Jäätelö ehkä eniten houkuttaa kesällä. Myös irtokarkit, pulla, leivonnaiset, makeat jälkiruoat, vanukkaat jne. jne. jne... 

Yks "painonhallitsijan" herkku on tainnut olla jo pidemmän aikaa pakasteesta stevialla makeutettu mansikkasurvos ja kreikkalainen/turkkilainen jogurtti. Nam :) Ja kesäaikaan mansikat, kirsikat ja herneet tuoreeltaan, suoraan torilta. Superherkkua!

4. Onko laihtumistasi kommentoitu millään tavalla ja jos on, miltä se on tuntunut? 

Tällä kertaa ei, koska paino on tullut vaan muutamia kiloja alas niin pitkällä aikavälillä. Tämän painonhallintakierroksen alun n. 5 kg:n pudotusta ei kukaan tainnut edes huomata? Edellisellä kerralla kun lyhyemmässä ajassa tippui se parikyt kiloa, alkoi ihmiset huomata ja joku jotain kommentoikin. Ei ihmeempiä. Tyyliin "oot laihtunu". No joo, kappas, niinpä oonkin, kiva kun huomasit. Lähinnä niinpäin sain kommenttia, että kun sitten painonpudotuksen päätteeksi tulin raskaaksi ja maha alkoi kasvaa, kukaan ei edes huomannut raskautta! (Ei uskaltanut kysyä/kommentoida?) Suunnilleen raskausvkolla 20 kerroin töissä asiasta. Silloin eräs kolleega uskalsi mainita, että hän oli jo ajatellut, että voi surku kun oot saanu painoa niin hienosti pudotettua, että nyt se hiipii takaisin :D "Ei kun se on tällä kertaa tää vauva, joka täällä mahaa nostaa ;) "

Ne kuuluisat raskauskilotkin tuli suurimmaksi osaksi sitten vasta äitiyslomalla & hoitovapaalla kerättyä takaisin :P Koska raskausdiabetes ja vahdin aika tarkkaan ja jopa onnistuneesti syömisiäni raskauden aikana.

5. Millä tavalla suhtautumisesi omaan vartaloosi on muuttunut tämän "matkan" aikana? 

Ehkä iän myötä olen sallivampi, en niin kauhistele tai häpeile. Tiedostan olevani iso ja en omasta mielestänikään näytä kauhean mukavalta "joka kohdasta", mutta olen sikäli sinut itseni kanssa etten niin häpeile tai mieti jatkuvasti kokoani. Enemmän muistan nyt sen fyysisen fiiliksen miltä tuntui olla sen 25 kiloa kevyempi ja miten nyt taas siinä "huippupainossa" käyneenä en haluaisi enää ikinä siihen palata!!! Yh. Lähinnä sen takia, ettei meinaa jaksaa liikkua, ei taivu, ei pysty fyysisesti tekemään mitä haluaa, ainakaan kovin vaivattomasti ilman puhinoita. Mietin tosin kauhulla, että jos onnistun useamman kymmenen kiloa pudottamaan (siis tyyliin yli 30kg), että mitä teen kaikelle sille ylinmääräiselle iholle/nahkalle, joka väkisinkin jää roikkumaan? Se ei varmasti enää palaudu sitäkään vähää mitä ehkä nuorempana olisi...

6. Mitä vinkkejä antaisit henkilölle jonka suhde omaan kehoon ja syömisiin on vääristynyt?

Kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin! Ei ole yhtä ainoaa kauneusihannetta, joka olisi jokaisen mieleen, joten ehkä kannattaa miettiä, mikä olisi se oma ihannekuva. Oikeasti. Rehellisesti pohtia mikä on elämässä tärkeää, ulkonäkö vai mielen hyvinvointi. Rohkeasti hakea apua ja tukea, puhua asioista ammattilaisten kanssa eikä jäädä omaan ajatusmaailmaan jumiin, jos se ei tue omaa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään ja olemiseen.

7. Kerro oma suosikkiruokasi

Hmmm, tää on aina vaikea... Pitsa, pasta, kiinalainen... En niin tykkää pihveistä ja perunoista, enemmän pasta ja kana. Ranskalaiset toki on herkkua :P Myös hyvä kana- tai vuohenjuustosalaatti ravintolassa maistuu ja erilaiset tortilla yms. väsäykset.

8. Millä tavoin urheilet? 

Vesijumppa, venyttely, pilates, uinti, chiball, jooga... Ohjattuna kuntosalilla. Silloinkun ehtii ja jaksaa. Eli en kovinkaan säännöllisesti. Toki olen (taas) yrittänyt skarpata ja varata viikosta/kalenterista sen 2-3 ohjattua liikuntaa per viikko. Yksin/kotona urheilijaksi musta ei ole, en vaan saa aikaiseksi. Pyöräilyä pyöräkärryn ja kävelyä lastenrattaiden kera jonkun verran kotosalla tulee harrastettua, enemmänkin voisi.

9. Kuuluuko liikunnan olla osa painonpudotusta? 

Kyllä ja ei. Liikunnan ylipäätään kuuluisi olla osana terveellistä ja hyvinvoivaa arkea, joten sikäli se olisi hyvä olla mukana myös painonpudotuksessa sekä -hallinnassa. Osa arkea, osa elämää. Toisaalta pelkästään liikkumalla laihduttamalla saa aikalailla huhkia, jos ei panosta ruokailuun yhtään. Itsellä liikkuminen tukee painonhallintaa, se on aikaa pois sohvalta & jääkaapin luota :D Haha. No mutta oikeasti, jos liikkuu säännöllisesti niin ei syökään niin miten sattuu, ei halua terrorisoida liikkumisen vaikutusta mättämällä mitä sattuu ja usein jos tietää, että päivään kuuluu liikuntasuoritus niin syökin sitä silmällä pitäen, eli jollain tavalla vähän paremmin ja tiedostavammin.

10. Mitkä asiat tai ajatukset saavat jaksamaan niinä hetkinä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko touhu? 

Tämän vastauksen kun saisi vakaana mieleen ja pullotettua pikku pulloihin, joista sitten annoksina nauttisi kun ne hanskat lähestyy tiskiä! :) Joskus se on se tulevaisuuden kuva, ajatus siitä miten paljon kevyempää ja kivempaa on kun painaa vähemmän. Joskus se on ajatus terveemmästä ja kivuttomammasta elämästä. Joskus se on pelkkä hammasten kiristely et leikkiin on lähdetty, viedään homma loppuun. Tai edes vähän eteenpäin. Joskus se on vaan se fiilis, että nyt haluan tehdä itselleni hyvää ja syön hyviä sisältöjä, ruokaa, joka tekee jollain tavalla minulle hyvää. Joskus ei vaan muista näistä ensimmäistäkään :/

11. Mistä saavutuksestasi olet kaikkein ylpein? 

No varmaan siitä, että kerran olen onnistunut sen 25 kiloa pudottamaan. Tiedän, että pystyn siihen. Nyt on vaan ollu jotain käyynistymisvaikeuksia (öh, puoli vuotta...????!) En tiedä voidaanko miettiä elämän "saavutuksiksi" hyvä parisuhde ja ihana lapsi, mutte näistä olen ylpeä ja iloinen joka päivä :)