Noh, tähän pitäis keksiä joku naseva otsikko

Eipä tässä juuri mitään ihmeempää. Syömiset ja liikkumiset on edelleen vähän niin ja näin (lue huonosti hanskassa). Kierrosta ei tietoakaan. Maa on harmaa ja töitä liikaa. Joten kesää odotellessa ;)

Mut elossa ollaan. Ja eteenpäin yritetään :)

Plussaa ja miinusta

Plussaa vaa'alla, miinusta motivaatiossa. Ja liikkumisessa. Ja "oikein" syömisessä. Hohhoijaa.

Hyvästä ja reippaasta alusta huolimatta, nyt on motivaatio ja tekemisen meininki kateissa. Edelleen. Jotenkin tuntuu, että kun arkeen tulee poikkeuksia (sairastelut, viikonloppu pois kotoa, yllättävät työ/muut kiireet yms.) niin kaikki hyvät ajatukset ja säännöllisyys katoaa samantien.

Onneksi mieskin on nyt alkanut oman kuurinsa. Ihmeellistä, mutta hänellä ei näytä olevan ongelmia pysyä omilla kuureillaan. Hänellä on siis pt:n tekemä ruoka- ja liikuntaohjelma maitorahkoineen (yök), jota siis tunnollisesti noudattaa ja miettii voiko poiketa ohjelmasta tyyliin yhden letun verran jne. Mulle tuollaiset pikku poikkeamat ei paljoa mietintää vaadi :D Tottakai voin, jos jossain on lättyjä tarjolla. Haha. Ehkä pitäisi itse ottaa sama skarppisysteemi.

Tässäkin taas mennään tähän "minun vapaa tahto ja ihana elämä"-ajattelun puolelle. Että haluan itse päättää mitä teen, tehdä vaan sitä mitä itse haluan ja että elämän kuuluisi olla kivaa, vähintään siedettävää, ei kurjaa. Ja siihen ei kuulu kivan kieltäminen...

Munhan täytyisi olla letuitta suunnilleen kaksi vuotta putkeen, että pääsisin edes lähelle normaalipainoa, jos en sallisi itselleni matkan varrella pieniä poikkeuksia. Pienistä poikkeuksista kun vaan tuppaa tulemaan useampia "lipsahduksia" ja hupshei, paino alkaa taas nousta.

Kultainen keskitie, missä olet? Voisko joku opastaa?

Voi junnaus

Ja pahat vanhat typerät tavat, joihin on niin helppo palata. Liian helppo antaa periksi. Tuttua ja turvallista. Mukavaa, makoisaa, ihanaa...

Arki kotona siis alkaa jo sujua, pikku hiljaa, kunhan aina pääsee käyntiin. Muistuttelee itselle mitä on tekemässä ja miksi. Mihin on matkalla. Aina ei välttämättä edes tee mieli vetää ruoka/herkku/syömis/mässäily övereitä ja muistaakin syödä hyvin ja säännöllisesti. Niinkuin tavallisen kunnon ihmisen kuuluukin.

Mutta viikonloput! Ja varsinkin kylässä vietetyt sellaiset. Apua... Ne ei vaan suju. Tulee aina syötyä "huonosti", usein ja aivan liikaa. Ja niitä herkkuja, joita ei pitäis :/ Tällä kertaa jopa sorruin itse ostamaan karkkeja! Koska käytiin leffassa. (Hyvä syy!) Olis pitänyt ostaa porkkanapussi :D Olen yrittänyt siis pitää, että kylässä tarjottuja herkkuja saa maistaa. Vähän. Mutta itse en ostaisi herkkuja kaupasta.

Nyt on motivaatiot hukassa ja maanantai masentaa. Takaraivossa jyskyttää koko ajan "pakko, pakko, pakko... pakko syödä hyvin... pakko liikkua... pakko laihtua..."

Sairastuvalta päivää

Flunssa. Lentsu. Räkätauti.

Ei kunnollista liikkumista melkein 2 viikkoon. Ei kovin hyvin syömistä lähestulkoon samaan aikaan. Nyt alkaa taas paluu elävien ja hyvinvoinnistaan huolehtivien joukkoon ;)

Paino on silti pikku hilja atippunut. Parin viikon kunnon aloitusrysäys parempaan painonhallintaan (-pudotukseen) muutti siis jo joitain asenteita, tapoja ja tottumuksia parempaan suuntaan?