Hauskaa vappua!

Kumpaahan sitä vappuna pöytään lataisi...?

Näitä?

Vai kenties näitä?

Kummin vaan kävikään, joka tapauksessa...

Hauskaa vappua! :)

Ajatus

Joku ajatus tässä hommassa taas on herännyt. Jee. Pikku hiljaa pääsemässä kärryille mikä tää juttu oikeen oli. Pysyy asia mielessä, eikä hyökkää ensimmäiseen pullaan/karkkiin/jäätelöön/sipsiin kiinni, joka vastaan tulee tai mene aina sen laiskimman vaihtoehdon/lyhyimmän reitin kautta.

Kävelen rappuset (alas) työpaikalla. (Ylös ei vielä pysty, kuuluu karsee ratina ja sattuu liikaa polviin.)

Valitsen sellaisen bussin kotimatkalla, joka viekin pari pysäkkiä kauemmas kotoa, kun normisti käyttämäni. 

Jätän kokouspullan syömättä. 

Ostan karkkipussin sijaan pähkinöitä. 

Muistan varata jumpan JA myös mennä sinne :P 

Pienet askeleet, pysyvämpi tulos? Kun vaan muistaisi nämä, eikä homma lähtis taas kokonaan lapasesta ensimmäisen (toisen ja kolmannen ja ja ja...) repsahduksen kohdalla. Ja saisi sen polkupyöränkin taas arkikäyttöön mukaan ilman kurkkukipuja ja kaikenmaailman flunssia.

Pitäisi myös varmaan terottaa itselleen niitä ajatuksia, MIKSI minä haluan laihtua. Miksi se on tarpeellista. Mitä minä hyödyn siitä, että paino putoaa. Mietin myös tavoitteiden asettamista, mutta se on ollu mulle perinteisesti aikamoinen suo. Jos liian korkealla niin  tulee masennus, etteihän noita voi ikinä saavuttaa. Jos liian matalalla niin ei tsemppaa tarpeeksi yrittämään. Kilpailuvietti puuttuu lähes kokonaan. Itsensä haastaminen ei yleensä kuulu mukavuudenhaluiseen persoonaani.

Niin joo. Mikä ärsyttää eniten: "nythän sulla on hyvä motivaatio laihduttaa", kun puhun vauvahaaveista. Aaaaaaaaargh. Kun ei se mene niin. Päässä on varmaan joku vika, kun ei se läski haaveesta sula eikä _ajatus_ laihduta.

Tuli vaan tässä mieleen, kun kierto on taas mitä on, eli ilmeisen sekaisin/olematon/päättymätön... Nyt mennään jossain päivän 48 paikkeilla kierukan poiston jälkeen, ei merkkiäkään kuukautisista. Laiska nainen, laiskat hormonit :D

"Uusi alku" vol. miljoonasataseitsemänkymmentätuhattakolmesataakaksi

Tai jotain sen suuntaista. Pitäisi tehdä. Kunnon repäisy taas kiinni siihen "oikeaoppiseen elämään".

Ryhtiliikettä kaivataan siis epätoivoisesti.

Salivarauksia tehty. Ensin olin eilen menossa vesijumppaan, joka onkin vasta tänään. (Onneksi en ihan hallille saakka päässyt vaan hiffasin asian jo töissä). Ja eilen olisi ollut illalla chiball, jonka unohdin kokonaan. Mennä sinne tai edes perua varauksen. Hei hyvin sujuu. Ei sitten varata salilta mitään tunteja viikkoon. Ja sitten ne onkin jo täynnä... Hyvä minä! Taputtelen täällä itseäni olalle hyvin hoidetusta hommasta. Ei siinä mitään, unohduksia sattuu, mut kun tää ei oo edes eka kerta (edes kuukauden sisään) kun näin pääsee käymään. Pitää vissiin ottaa taas puhelimen muistutukset käyttöön suunnilleen joka asiassa. Ärsyttää vaan kun se piippaa sit jatkuvasti. Ai miten niin oon huonomuistinen?? :D

Myös syömisen suhteen ryhtiliike on kadoksissa ja karkkipussi rapisee käsilaukussa. Tosin se on matkannut siellä jo kolme päivää. Eli katoaa pikkuhiljaa, mut olis voinu tyhjentyä jo ekanakin päivänä. Ei tätä nyt silti varsinaisesti edistykseksi voi kutsua :D

Vaaka on jätetty kokonaan unohduksiin. Vähän kammottaa käydä siellä kurkkimassa. Plus en muista käydä. Yleensä siis aamupainoa mittailen...

Kaikki tuntuu just nyt vähän vaikealta ja kaoottiselta. Töissä on kiirettä ja uuden oppimista. Olosuhteissa on muutoksia, joihin vie hetki totutella. Kotona olisi niin paljon siivottavaa, järkättävää, pyykättävää ym. ym. Lapsen ja miehen kanssa haluaisin viettää enemmän aikaa. Mahtava tyyppi ja hyvä työkaveri menehtyi viime viikolla. Kevätkausi koettelee keuhkojen kapasiteettia ja flunssan jälkimainingit kaihertaa edelleen kurkussa. Jalkapohjat huutelee taas, että painoa on liikaaliikaaliikaa ja peruskävelykin tuntuu raskaalta ja kivuliaalta.

Elämä.

Ps. Mun piti kirjoittaa toi otsikon luku kolmesti ennenkun se meni oikein. Menikö se oikein? Kuka tarkasti? :P Kuka tarkasti viimeistään nyt? ;)

Polkupyörä

Olen päättänyt, että siinä on nyt kaiken pahan alku ja juuri. Kaivoin siis joitain viikkoja sitten polkupyörän esiin. Pyöräilin työmatkasta pienen pätkän. Tulin kipeäksi. Pääsiäisenä olin suht ok. Sitten ajattelin, että voisin taas pyöräillä, tulin uudestaan kipeäksii. Tänään pyöräilin, kurkku on ihan jumalattoman kipeä.

Se on siis sen polkupyörän syy! Uh. Olen puhunut.

Muuta ei tänään irtoo.

Odotan kauhulla tulenko oikeasti taas flunssaan. Tuntuu, että silloin elämä ja tää "projekti" on vaan ihan on hold. Nyhjään kotona peiton alla ja mussutan liikaa.