Herkuilla vai ilman ja miten sen edistymisen kanssa kävikään...?

Kävin juuri päivittämässä painon tuonne edistymis-välilehdelle. Ja hmmm, ei sitä ehkä enää "edistyminen"-nimellä kannattaisi pitää, "paikallaan junnaaminen" olisi sopivampi nimitys. Toisaalta, ihan kiva, ettei sopiva nimitys olisi esim. "lisääntyminen" tai muuta vastaavaa painonnousuun viittaavaa :P

Oivoi. Aikaa kuluu, mukamas juttuja tehdään ja pohditaan, mutta varsinaisia tuloksia (vaa'alla, salilla, mittanauhassa tai ulkonäössä) ei ole havaittavissa. Millähän tämän "projektin" saisi taas potkastua käyntiin? Niinkun oikeasti. Käytännössä. Ei vaan ajatuksissa.

Herkkulakosta sen verran, et se menee "arjessa" ihan kivasti. Poikkeuksena näemmä viikonloppu, kun eteen sattuu kaikennäköistä ulkona syömistä-lastensynttäreitä-leffaillan jäätelöannoksia yms. Kraaaaaaahhhhh...

Jatketaan.

Olen semi-lakossa? :D

Herkkulakon kuulumiset

Suunnilleen tuossa maanantaina päätin alkaa herkkulakkoilemaan ja tein pientä listaa mitä se minulla pitäisi sisällään (edellinen kirjoitus). Tavallaan oon onnistunu tavallaan en. Eli herkkulakkoilijan tunnustukset (ja kootut selitykset) tulee tässä:

- maanantaina illalla söin pakastimesta jäätelöt pois (niitä oli 2 puikkoa ja 1 tuutti), että voin alkaa kunnolla herkkulakkoon ;) ettei sitten oo kotona mitään herkkuja huutelemassa...
- suolapähkinöitä oon ottanu lounaalla salaattipöydästä salaatin sekaan noin yhden ruokalusikallisen parina eri päivänä (ei mielestäni suuri rikkomus, vai mitä?)
- muutaman kerran oon työmatkalla ostettuun latteen heittänyt sokerit sekaan vanhasta tottumuksesta (ja koska se vaan on niin paaaaaaaljon parempaa sokerin kanssa) ja paristi työpaikan automaattikahviin laittanut makeutusainetta (koska automaattikahvi)
- koulutuspäivän "kunniaksi" kahvitauolla kahvikupin viereen lautaselle eksyi pala marjapiirakkaa. (kouluttaminen ei siis kuulu omaan työhöni ja kammoan sekä välttelen parhaan kykyni mukaan moisia tilanteita, mutta nyt vähän niinkuin ajauduin pitämään osan koulutuksesta... Yh.)

Muuten herkkulakko on pitänyt paremmin kuin hyvin. Omasta mielestäni :) En ole ostanut mitään herkkuja enkä ole sortunut niihin muuallakaan em. tapauksia lukuunottamatta. Mietin juuri, että ehkä tästä asiasta ei kannata nyt niin jyrkkää tai hankalaa tehdä, kun tässä kumminkin rakennellaan pohjaa pysyvälle paremmalle syömiselle ja ennenkaikkea paremmille ruokailutottumuksille loppu elämäksi.

Sitten se iso hämmästyksen aihe: paino on noussut! :O Mitä ihmettä? Ei paljoa, mutta vaaka näyttää hieman enemmän kuitenkin...

Mielestäni oon syönykin ihan kohtuudella, tasaisesti, perusruokaa... Noh. Ehkä odotan vielä viikonlopun yli, että mikä on lopullinen tuomio ensimmäisestä herkkulakkoviikosta.

Herkkulakko

Koska menin näppäränä juuri edellisen postauksen kommentissa lupaamaan, että "nyt alkaa herkkulakko", niin kai sen on sitten pakko alkaa. AAAAAAARGH!!!

Ensiksi pitää määritellä "herkku". Minun määritelmäni tässä on seuraavanlainen: Lisätty sokeri tai sokeria yltiöpäisesti sisältävä, ei perusruokavalioon kuuluva, ylinmääräinen "ei tarpeellinen" makea/suolainen mussutettava.

Poikkeukset: juhlissa/kylässä saa maistaa VÄHÄN, jos on jotain tosi spesiaalia ja/tai ei kehtaa kieltäytyä.

Pääosin nyt jää siis pois:
- sokeri kahvista/teestä
- suklaat, namit
- keksit
- jäätelöt
- sipsit, suolapähkinät, popcornit
- pullat, leivonnaiset
- vanukkaat yms jälkiruokamössöt
- tavis sokerilla kyllästetyt limut, mehut

Sallittakoon:
- hieman sokeria sisältävä mansikkasurvos pakkasesta (rahkan/jogurtin joukkoon)
- xylitol-pastillit (ei kilotolkulla)
- hunaja teessä (pieni määrä)
- light-limut, tuoremehut (ei lisättyä sokeria)

Saatan hieman muokata listaa ilmenevien tarpeiden mukaan, järkevästi :)

Ja tämän setin kesto:
Aloitetaan sillä, että viikkokin olisi minulle jo hyvä aika. Sillä saa ehkä tämän fyysisen ja henkisen tarpeen katkaistua? Kaikista hienointa olisi, jos vaikka tuonne jouluun saakka selviäisi ilman suklaita/herkutteluja/mässäilyjä, mutta katsotaan nyt...

Voi herkku

Miten tämän "kierteen" saa katkaistua? Onko jossain AH? Anonyymit herkuttelijat. Ei voi ensimmäistäkään kauppareissua tehdä, ettei mukaan tarttuisi jotain hyvää mussutettavaa. Todella rasittavaa. Miten saisi taas itsensä skarpattua siihen, ettei koko ajan nassuttaisi jotain?

Pitääkö lopettaa kokonaan napostelu? (Apua!) Suuhun laitetaan ruokaa vaan kun takamus on ruokapöydän penkissä kiinni ja vain tiettyinä kellonaikoina? Pitääkö opetella napostelemaan jotain terveellista? Porkkanaa ja kukkakaalia? (Hyi.) Pitääkö alkaa syömään hulluna xylitolpastilleja tai purkkaa?

Mikä teillä toimii?

Yritin tässä yksi päivä jo alkaa kokonaan vierottautumaan sokerista/makeutusaineista. Hyvin meni työpäivän aikana kolme kuppia kahvia ilman sokeria, mutta kun tuli aika vaihtaa teehen (kahvikiintiön täytyttyä) niin hunajaahan sinne teekuppiin solahti. Ei ehkä yksittäisenä tekona niin suuri rikos, mutta kuvaa hyvin tätä mun "nyt minä päätin ja teen"-linjan pitämistä...

Mistä apua/vinkkejä herkuttelun lopettamiseen?

Meikäläisen kohdalla "pidät vaan tasaiset ruokarytmit ja syöt tarpeeksi proteiinia/hitaita kuituja/ blaablaablaa ei just nyt toimi...

Öyh.

Niinjoo. Menkkoja odotetaan alkavaksi hetkenä minä hyvänsä. (Syy??)

Lisää "haasteita"

Eli vastauksia kysymyksiin, jotka pöllin Viktorian blogista ;) Koska nää on mun mielestä vaan niin hauskoja vastailla.

1. Millaisia suunnitelmia sinulla on syksyksi?

Noooh, laihtua olis kiva ja tulla raskaaksi. Siinäpä ne päällimmäiset "pikku jutut" :D

Seriously, ajattelin ottaa liikunnan taas säännölliseksi osaksi elämää. Aikatauluja ja paikkoja/lajeja pitää vielä vähän säätää koska työ-päiväkoti-systeemi vaatii omat totuttelunsa ja kotonakin olis joskus kiva lapsen kanssa olla, niinkun ajan kanssa rauhassa, mutta haluaisin vihdoinkin päästä eroon jatkuvista niska-hartia-jumitus-päänsäryistä ja yksi apu tulee liikunnasta. Kunhan se on säännöllistä.

Haluaisin myös ommella enemmän. Itselle ja lapselle. Ehkä jopa miehellekin jotain pientä. Tai tehdä muuta kivaa juttua käsillä, vaikka virkata kuteesta mattoja (jos niska kestää.)

Yritän myös panostaa pikku hiljaa taas ruoan laatuun ja määrään. Säännölliseen hyvään syömiseen. Herkkujen vähentämiseen. Päättömän mässäilyn lopettamiseen.

2. Paras liikuntamuoto juuri nyt ja mikä siinä on parasta?

Erilaiset vesijumpat. Tykkään tosi paljon vedestä ja vesijumppa on yleensä tehokasta, mutta nivelystävällistä. Ei tarvii illalla itkeä kun jalkapohjat tai jalkapöytä särkee liikunnan seurauksena. Vesi kannattelee, mutta antaa samalla hyvin vastusta.

Chiball olisi myös hauskaa, mutta sen aikataulu (salin jumppakalenterin aikataulu) ei vaan nyt vaan tällä hetkellä toimi muun elämän kanssa.

3. Museo vai baari?

Riippuu museosta, mutta yleensä kyllä baari :) Pääsee tanssimaan ja kuuntelemaan musiikkia. Mielellään live-musiikkia. Näkee ystäviä. Voi seurailla ihmisiä kun ne törttöilee :D Hyvää viihdettä, kun itse harvoin juo ja toooodella harvoin enemmän kun pari drinksua.

4. Pihallesi ilmestyy aikakone. Miten toimit?

Eka varmaan mulkoilen naapuriin aidan yli tai raoista, että taasko te heivasitte jotain roinaa meidän puolelle??! (Meidän pihalta, aidan vierestä on löytynyt mm. joulukuusi, tyhjä kaljatölkki, aurauskeppi, tennispallo...)

Olen oikeasti varmaan niin epäluuloinen, etten uskaltaisi moisella masiinalla tehdä mitään. Jos joku voisi todistaa sen olevan varmasti toimiva ja takaisi, että sillä pääsee takaisinkin haluaisin käydä vierailulla ajassa, jossa isäni oli vielä elossa, vähän jutustella ja tutustua näin aikuisen mielellä siihen millainen hän oli.

5. Millaisista kulttuurin muodoista nautit?

Onko kirjallisuus kulttuuria? Hömppäkirjallisuuskulttuurista? Elokuvista (action/seikkailu). Livekeikoista.

Oon toki käyny teatterissa, baletissa, oopperassa, taidenäyttelyssä... Eniten em. vaihtoehdoista pidin Maija Poppanen teatteriesityksestä ;)

6. Mitä tv-sarjaa suosittelisit lukijoillesi?

Hmmmm... mistä kukakin tykkää. Itse tykkään lähinnä etsivä/rikos/poliisisarjoista. Tällä hetkellä nautintohermoja kutkuttaa Mentalist, Holmes NYC, Kohde, Blacklist ja Glades. Jonain muuna aikana joku muu. Nämä siis digiboxilta tv-tallenteina tällä hetkellä menossa, katsotaan kun ehditään.

7. Entä mitä kirjaa suosittelisit?

Jotain hyvät tavat ja kultaiset käytössäännöt-opasta, ihan kaikille kanssaihmisille, erityisesti julkisissa kulkuvälineissä liikkuville ja ruokakaupoissa kävijöille. Uh.

8. Parasta juuri nyt?

Että kesää on vielä jäljellä ja elämän palaset on ihan mallillaan.

9. Mikä oli ensimmäinen nettinimimerkkisi ikinä?

Haha, mikä kysymys!!! Oliskohan ollu Lily xl jossain KissFM chatissa vuonna -96? :D En muista varmaksi. Jotain sen suuntaista. Hehehehe. Oi niitä aikoja...

10. Kolme asiaa jotka haluaisit kokea ennen kuolemaasi. 

- Monilapsisen perheen arjen. (Joo, oon hullu masokisti :P )
- Merenrantakodin tai -mökin
- Lapsenlapset

Bonuksena blogin hengen mukaisesti sanoisin myös, että normaalipainon :) Tai edes lievästi ylipainoinen-kategorian.

Henkilökohtaista vai ei?

Kuinka henkilökohtaisia asioita voi kirjoittaa blogiin? Kuka sen määrittelee? Kuinka paljon voi uskaltaa? Saako puhua ihan kaikesta mitä mieleen juolahtaa? Saanko kakkaa niskaan, jos muutankin mielipiteeni kesken matkan? Voiko joku läheiseni loukkaantua, kun juttelen blogissa enkä hänelle?

Kun pitää blogia nimettömänä kynnys toki madaltuu laverrella ummet ja lammet (onko toi edes oikea sanonta?? Ja mikä ihme on se "umpi"? :P ) kun jos kirjoittaisi omalla nimellä ja kasvoilla. Joo, anteeksi, oikea nimeni ei ole Saaga ;) Valitsin sen kuitenkin nimimerkikseni, koska sillä on yhtymäkohta elämääni blogin ulkopuolella ja se on mielestäni erittäin kaunis nimi. Jos saisin joskus pikku tytön hänen nimensä voisi hyvinkin olla Saaga...

Haluaisin kirjoittaa tänne vaikka mistä ja kuitenkin on aina pieni pelko, jos kuitenkin joku tuttu, ystävä, työtoveri sattuisikin lukemaan ja jotenkin tunnistamaan minut. Tulisiko hän sanomaan asiasta, kuiskailisiko muiden kanssa selkäni takana, unohtaisiko koko jutun, "stalkkaisiko" mitä minulle _oikeasti_ kuuluu...?

Hankalaa.

Haluaisin olla avoin ja kertoa syvimmistä ajatuksistani sekä saada niihin myös muiden ajatuksia, näkökulmia, pohdintaa, vertaistukea... Senhän takia blogin perustin :D Haluaisin olla minä. Mutta voinko täysin olla? Olenko täällä erilainen minä?

Toki puhun painonhallinnasta, laihduttamisesta, lihavana liikkumisesta, raskauden haaveista ja yrittämisestä yms. ystävien ja joidenkin sukulaistenkin kanssa. Tietenkin. Lörppä kun olen ;) Mutta kaikkea en haluaisi jakaa kaikille. En ole niin avoin, että olisin joka ajatuksestani valmis keskustelemaan missä vaan, kenen kanssa vaan.

Eräs ei-niin-tuttu työkaveri esimerkiksi on ottanut jo nyt asiakseen pohtia meidän perheen lapsilukua kahvitunneilla. En ole itse aloittanut hänen kanssaan mitään tähän viittaavia keskusteluja, tuskin keskustellut edes muutamaa työasiaa enemmän hänen kanssaan sen puolen vuoden aikana kun ollaan talossa yhtä aikaa oltu. Erinäisiä vihjailuja tullut tyyliin "kyllähän teidän juniori nyt sisaruksen tarvii" tai "tämähän olisi hyvä nimi juniorin veljelle" yms. TODELLA rasittavaa. Siitä seuraa, että kukaan ei kysy suoraan, mutta kaikki kyttää ja näkee selvästi, että miettivät että jaa jaa, kohta se varmaan jää äitiyslomalle ja onkohan se jo raskaana ja ja ja... Uuuh.

Laihduttamisesta ei sentään ole kukaan alkanut keskustelmaan ellen itse aloita :D

Haasteita haasteita...

Tai paremminkin vastauksia kysymyksiin, joita Oona K. minulle (ja niille 10 muulle) esitti blogissaan...

Säännöt:
● Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
● Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
● Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
● Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Aion olla heti alkuunsa sääntörikkoja ja vaan vastata minulle esitettyihin kysymyksiin :P Ja toki kiittää haasteesta, joka saapui http://oonanikuisuusprojekti.blogspot.fi/-blogista, kiitos :)

Joten tässäpä niihin vastauksia:

1. Mistä halu laihduttaa alunperin lähti? 

Ai niinkun sen ekan kerran? Vai niinkun tällä kertaa...? :D Noooooh, ihan alkujaan syyt oli varmaan enemmän ulkonäköpainotteiset kun nykypäivänä. Tällä hetkellä se on ehdottomasti terveys. (Ja ehkä silti vähän myös se ulkonäkö...?) Päällimmäisenä kuitenkin oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi, yritys välttää (tai ainakin lykätä vielä vähän kauemmas tulevaisuuteen) ylipainon & iän tuomien nurkan takana jo väijyvien sairauksien mahdollisuus, ainakin pienentää sitä. Sekä halu olla esimerkkinä omalle jälkikasvulle, miten ihmisen olisi hyvä syödä ja liikkua, että pysyy perushyvässä kuosissa ja elämä on kivaa. Perinteinen "tee niinkun mä sanon, älä niinkun mä teen" on toki kiva ohjenuora, mutta oma esimerkki toiminnassa ja tekemisessä taitaa silti toimia paremmin :P Myös halu saada toinen lapsi vaikuttaa tälläkin hetkellä haluun pudottaa painoa, jotta mahdollinen raskaus ja olot lapselle kasvaa (sekä mahassa että sen ulkopuolella) olisi terveellisemmällä pohjalla.

2. Mitä vinkkejä antaisit kelle tahansa, joka haluaa pudottaa painoaan?

Maltilla. Elämänmuutos, tapojen ja asenteen muutos, pikku hiljaa, ei nopeita ihmedieettejä. Jostain "ihmedieetistä" voi toki saada sen tarvitsemansa alkusysäyksen, mutta pidemmän päälle ne ei toimi, kilot hiipii (lähes) aina takaisin, valitettavan usein niiden kuuluisien korkojen kera. Joillekin sopii kalorien/määrien/sisältöjen laskeminen, toisille ei; mieti itselle paras tapa. Joillekin tiukka kuuri liikunnalla, joillekin selkeästi enemmän ruokaan panostaen. Itselle ehkä tiukkuus ja isot rajoitteet ei sovi, ei myöskään hullu liikuntarääkki. Enemmän meen fiilistellen, mikä tuntuu itselle hyvältä (ja siedettävältä.) Myös pitkäjänteisyys on se avainsana, vaikka välillä "repsahtaisi" niin jatkaa vaan, sinnillä eteenpäin.

Nyt kun vielä saisi nämä omat "opit" käytäntöön mukaan niin voisi saada jotain näkyviä tuloksiakin :D

3. Millä herkuttelet ja kuinka usein? 

Ääääh... nyt kesän aikana ihan liian monilla asioilla ja ihan liian usein. Mulle toimii melkein mikä vaan :D Enemmän makea kuin suolainen/rasvainen, mutta toki sipsit ja pitsat menee myös. Jäätelö ehkä eniten houkuttaa kesällä. Myös irtokarkit, pulla, leivonnaiset, makeat jälkiruoat, vanukkaat jne. jne. jne... 

Yks "painonhallitsijan" herkku on tainnut olla jo pidemmän aikaa pakasteesta stevialla makeutettu mansikkasurvos ja kreikkalainen/turkkilainen jogurtti. Nam :) Ja kesäaikaan mansikat, kirsikat ja herneet tuoreeltaan, suoraan torilta. Superherkkua!

4. Onko laihtumistasi kommentoitu millään tavalla ja jos on, miltä se on tuntunut? 

Tällä kertaa ei, koska paino on tullut vaan muutamia kiloja alas niin pitkällä aikavälillä. Tämän painonhallintakierroksen alun n. 5 kg:n pudotusta ei kukaan tainnut edes huomata? Edellisellä kerralla kun lyhyemmässä ajassa tippui se parikyt kiloa, alkoi ihmiset huomata ja joku jotain kommentoikin. Ei ihmeempiä. Tyyliin "oot laihtunu". No joo, kappas, niinpä oonkin, kiva kun huomasit. Lähinnä niinpäin sain kommenttia, että kun sitten painonpudotuksen päätteeksi tulin raskaaksi ja maha alkoi kasvaa, kukaan ei edes huomannut raskautta! (Ei uskaltanut kysyä/kommentoida?) Suunnilleen raskausvkolla 20 kerroin töissä asiasta. Silloin eräs kolleega uskalsi mainita, että hän oli jo ajatellut, että voi surku kun oot saanu painoa niin hienosti pudotettua, että nyt se hiipii takaisin :D "Ei kun se on tällä kertaa tää vauva, joka täällä mahaa nostaa ;) "

Ne kuuluisat raskauskilotkin tuli suurimmaksi osaksi sitten vasta äitiyslomalla & hoitovapaalla kerättyä takaisin :P Koska raskausdiabetes ja vahdin aika tarkkaan ja jopa onnistuneesti syömisiäni raskauden aikana.

5. Millä tavalla suhtautumisesi omaan vartaloosi on muuttunut tämän "matkan" aikana? 

Ehkä iän myötä olen sallivampi, en niin kauhistele tai häpeile. Tiedostan olevani iso ja en omasta mielestänikään näytä kauhean mukavalta "joka kohdasta", mutta olen sikäli sinut itseni kanssa etten niin häpeile tai mieti jatkuvasti kokoani. Enemmän muistan nyt sen fyysisen fiiliksen miltä tuntui olla sen 25 kiloa kevyempi ja miten nyt taas siinä "huippupainossa" käyneenä en haluaisi enää ikinä siihen palata!!! Yh. Lähinnä sen takia, ettei meinaa jaksaa liikkua, ei taivu, ei pysty fyysisesti tekemään mitä haluaa, ainakaan kovin vaivattomasti ilman puhinoita. Mietin tosin kauhulla, että jos onnistun useamman kymmenen kiloa pudottamaan (siis tyyliin yli 30kg), että mitä teen kaikelle sille ylinmääräiselle iholle/nahkalle, joka väkisinkin jää roikkumaan? Se ei varmasti enää palaudu sitäkään vähää mitä ehkä nuorempana olisi...

6. Mitä vinkkejä antaisit henkilölle jonka suhde omaan kehoon ja syömisiin on vääristynyt?

Kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin! Ei ole yhtä ainoaa kauneusihannetta, joka olisi jokaisen mieleen, joten ehkä kannattaa miettiä, mikä olisi se oma ihannekuva. Oikeasti. Rehellisesti pohtia mikä on elämässä tärkeää, ulkonäkö vai mielen hyvinvointi. Rohkeasti hakea apua ja tukea, puhua asioista ammattilaisten kanssa eikä jäädä omaan ajatusmaailmaan jumiin, jos se ei tue omaa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään ja olemiseen.

7. Kerro oma suosikkiruokasi

Hmmm, tää on aina vaikea... Pitsa, pasta, kiinalainen... En niin tykkää pihveistä ja perunoista, enemmän pasta ja kana. Ranskalaiset toki on herkkua :P Myös hyvä kana- tai vuohenjuustosalaatti ravintolassa maistuu ja erilaiset tortilla yms. väsäykset.

8. Millä tavoin urheilet? 

Vesijumppa, venyttely, pilates, uinti, chiball, jooga... Ohjattuna kuntosalilla. Silloinkun ehtii ja jaksaa. Eli en kovinkaan säännöllisesti. Toki olen (taas) yrittänyt skarpata ja varata viikosta/kalenterista sen 2-3 ohjattua liikuntaa per viikko. Yksin/kotona urheilijaksi musta ei ole, en vaan saa aikaiseksi. Pyöräilyä pyöräkärryn ja kävelyä lastenrattaiden kera jonkun verran kotosalla tulee harrastettua, enemmänkin voisi.

9. Kuuluuko liikunnan olla osa painonpudotusta? 

Kyllä ja ei. Liikunnan ylipäätään kuuluisi olla osana terveellistä ja hyvinvoivaa arkea, joten sikäli se olisi hyvä olla mukana myös painonpudotuksessa sekä -hallinnassa. Osa arkea, osa elämää. Toisaalta pelkästään liikkumalla laihduttamalla saa aikalailla huhkia, jos ei panosta ruokailuun yhtään. Itsellä liikkuminen tukee painonhallintaa, se on aikaa pois sohvalta & jääkaapin luota :D Haha. No mutta oikeasti, jos liikkuu säännöllisesti niin ei syökään niin miten sattuu, ei halua terrorisoida liikkumisen vaikutusta mättämällä mitä sattuu ja usein jos tietää, että päivään kuuluu liikuntasuoritus niin syökin sitä silmällä pitäen, eli jollain tavalla vähän paremmin ja tiedostavammin.

10. Mitkä asiat tai ajatukset saavat jaksamaan niinä hetkinä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko touhu? 

Tämän vastauksen kun saisi vakaana mieleen ja pullotettua pikku pulloihin, joista sitten annoksina nauttisi kun ne hanskat lähestyy tiskiä! :) Joskus se on se tulevaisuuden kuva, ajatus siitä miten paljon kevyempää ja kivempaa on kun painaa vähemmän. Joskus se on ajatus terveemmästä ja kivuttomammasta elämästä. Joskus se on pelkkä hammasten kiristely et leikkiin on lähdetty, viedään homma loppuun. Tai edes vähän eteenpäin. Joskus se on vaan se fiilis, että nyt haluan tehdä itselleni hyvää ja syön hyviä sisältöjä, ruokaa, joka tekee jollain tavalla minulle hyvää. Joskus ei vaan muista näistä ensimmäistäkään :/

11. Mistä saavutuksestasi olet kaikkein ylpein? 

No varmaan siitä, että kerran olen onnistunut sen 25 kiloa pudottamaan. Tiedän, että pystyn siihen. Nyt on vaan ollu jotain käyynistymisvaikeuksia (öh, puoli vuotta...????!) En tiedä voidaanko miettiä elämän "saavutuksiksi" hyvä parisuhde ja ihana lapsi, mutte näistä olen ylpeä ja iloinen joka päivä :)

Back in business

Lomat loppu, ekat liikunnat varattu. Siitä se taas lähtee :)

Lomailtu on ihan kunnolla, relattu, otettu rennosti, nähty maailmaa ja mummoja sekä syöty moninaisesti. Paljon. Vailla pienintäkään ajatusta ruoan sisällöstä tai määrästä. Eli unohdettu se "hyvä syöminen" ja liikunnat. Paino ei oo silti hetkahdellu kovinkaan paljon suuntaan taikka toiseen. Ihmettelen.

Juniori aloitti päiväkodissa ja isikin palasi työelämään. Mulla kevyt lasku tähän alkuun tälleen parin työpäivän viikolla. Ens viikolla sit täys viikko. Huh. Vielä on vähän miettimistä arjen kuvioissa, et kuka vie, kuka hakee, kuka liikkuu minäkin päivinä, kuka ehtii laittaa ruoan ja kuka viihdyttää junioria, kun piha- ja kotityötkin painaa päälle ja läheisyyden kaipuu on iso sekä juniorilla että äidillä päiväkoti- ja työpäivien jälkeen. Eiköhän se tästä jossain vaiheessa jollain tavalla sutjaannu.

Ruuhkavuodet :D

 

Suurempia kiveen kirjotettuja suunnitelmia ruokailun tai liikunnankaan suhteen en oo tehnyt. Jos nyt taas alkuun säännöllistäisi ruokarytmin, järkeistäisi syömiset, jättäisi herkut kauppaan ja ottaisi edes jotain liikuntaa arkeen mukaan. Katsotaan sitten hetken kuluttua, miten tämä uusi elämäntilanne taas lähtee rullaamaan. (Lapsi päivähoidossa ja molemmat vanhemmat töissä on se meidän elämän tämänhetkinen muutos.)

Mites teillä muilla sujuu tämä syksyiseen arkeen palaaminen?