Meinaan painonpudotus. Niinkun mistä se aika, motivaatio, jaksaminen, muistaminen? En käsitä miten joskus onnistuin tiputtamaan sen 25 kiloa. Nyt on ollu yritystä jo 4 kuukautta ja kokonaispudotus vaihtelee 5 kilon molemmin puolin. (Joka sekin lähti vissiin suunnilleen 3 ekan viikon aikana...) Heti jos pari kiloa lähtee niin seuraavan parin viikon aikana syön ne takaisin. Mä tahdon löytää sen varsinaisen motivaattorin. Tekemisen meiningin. Jaksamisen tähän hommaan. Missä se on?
Aina samat rutinat :D
Nykyään mua ei enää huvittaisi syödä ruokaa. Niinkun perushyvää ja terveellistä kotiruokaa. (Ravintolassa kyllä annos kun annos maistuisi...) Mä söisin pääosin vaan paloja.
Aamupaloja.
Välipaloja.
Iltapaloja.
Samaa huomaan muuten juniorissa, sekin söisi vaan noita paloja ;)
(Vaikka toki hänelle aina tarjoillaan monipuolinen kunnon ruoka ruoka-aikoina ja syödään samaa itse siinä vieressä jne.)
Huomaan myös ettei liha maistu enää samalla tavalla kun ennen. Jauhelihan kanssa tekee melkein kokonaan muodossa kun muodossa stopin. Tänään vetelin kyllä lounaaksi pihvin, ettei se nyt tässä taida olla kyse lihan syömisen eettisyydestäkään...Mutta se olikin se em. ravintola-annos.
Missä vika?
Aikaa ei olisi alkaa kokeilemaan ja kokkailemaan mitään uusia kulinaristisia systeemeitäkään, ruoan pitäisi olla perusterveellistä, perushalpaa, perushelppoa...
Palat maistuisivat täälläkin... ja mielellään jossain jäätelöisessä muodossa. Pitää keksiä jotain kesäistä, raikasta palaa. En jaksaisi kokata. Onko kiellettyä orjuuttaa miehensä kokkaamaan koko kesän kaikki ateriat? Jos eläisi grilliruualla ja jäätelöllä? Plääh.
VastaaPoistaEi oo kiellettyä ;)
Poista