Aamupala. Opin siihen jossain vaiheessa painonpudotusprojektia vol. 1 (tai 101?). Sain sen käyntiin tässä helmikuussa alkaneessa projektissa ja se sujui ihan hyvin. Mutta nyt... jokin on mennyt pieleen.
Arki?
Kiire?
Aikataulut?
Suunnittelemattomuus?
Juniori on tällä hetkellä isin kanssa kotona ja menee vasta syksyllä päivähoitoon. Itse palasin töihin muutamia kuukausia sitten. Alkuvuodesta pikkutyypin nukkumisrytmi ja/tai äidin läheisyyden tarvitseminen heti aamutuimaan oli erilaista ja ehdin hyvin tehdä ja joskus jopa nauttia aamupalan kotona (jos pikkutyyppi nukkui tai söi itse aamiaista vieressä), tai jos oli helposti työmatkalla syötävää (esim. smoothie) niin sain sen aina valmistettua ja napattua bussiin/junaan mukaan.
Nyttemmin tuntuu etten ehdi/pysty nauttimaan aamupalaa ennen töihin tuloa. Ja joskus on töissä tiedossa niin kiirettä heti aamusta pitäen etten ehdi kaupasta edes syötävää hakea tai jos on eväät, niin en vaan ehdi niitä syömään.
Joka taas vaikuttaa erittäin huonosti illan syömis innokkuuteen :/
Ei paljoa huvittaisi herätä vielä aikaisemmin sen takia, että ehtii miettiä eväät aamulla. Illalla useinkaan en saa aikaiseksi ajateltua asiaa, saatikka tehtyä jotain sen eteen.
Oon enemmän ilta- kuin aamuihminen, joten aamut tuppaa olemaan vähän takkuisia muutenkin.
Mutta on niistä illoistakin tullut uneliaita. Tuntuu, ettei aika riitä. Oikein mihinkään. Pikkutyyppi vaatii (ihan oikeutetusti tietysti!) paljon aikaa ja huomiota ja kun isin kanssa ollaan päivä niin iltaisin tuntuu, että vaan äiti kelpaa. Tietysti mielelläni tuon rakkaan lapseni kanssa puuhailenkin :) Pitäisi vaan ehtiä niin paljon muutakin, niinkun peruselämää pyykkeineen ja ruoanlaittoineen yms. puhumattakaan tästä laihdutusprojektista ja siihen panostamisesta. Meillä ei edes ole ihmeemmin (itsellä tai lapsella) harrastuksia, mitkä sitä aikaa illoista nielisi.
Noh, _pitäishän_ mun siellä salilla/jumpassa ehtiä/viitsiä ravaamaan useamman kerran viikossa...
Ei voi kun ihmetellä, että mihin se aika oikein menee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kaikista kommenteista :) Saa keskustella, kannustaa, kehua, tsempata, kyseenalaistaa, kysellä, kertoa faktoja, kokemuksia, ajatuksia...
Törkyä ei kuitenkaan vastaanoteta, joten pahaa mieltään purkavat kääntyköön jonkun muun instanssin puoleen.