Raskaaksi tuleminen ja paino(npudotus)

Oletteko tutustuneet Patrik Borgiin? Tykkään hänen kirjoituksissaan siitä, että hän perehtyy ja kirjoittaa niin paljon painonhallinnan psykologisesta puolesta. Tuntuu, että omalla kohdallani kyse ei ole niinkään tiedon puutteesta mitä ja koska syödä, vaan juuri mielen ja mielialan vaikutuksesta omiin valintoihin.

Erityisesti tähän tekstiin raskaaksi tulemisesta ja painonhallinnasta/-pudottamisesta palaan yhä uudelleen, koska se on jälleen ajankohtainen. Tämä puolen vuoden yrittäminen ja siihen liittyvät angstit ja moninaiset tunteet alkavat jo oikeasti käydä psyykkeen päälle ja ovat jatkuvasti mielessä, halusin tai ei. Useimmiten ei. Varsinkin, kun ei voi tietää onko tämä puoli vuotta vaan alku vuosien taistelulle vai vaan lähtölaukaus jo nurkan takana lurkkivalle raskautumiselle.

Keskenmeno taisi olla vaan piste iin päälle, että jotain on NYT tapahduttava tai heitän hanskat naulaan kokonaan.

Faktahan on, että ylipaino vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin. On myös arvioitu, että ylipainoisilla on keskimääräistä enemmän keskenmenoja, muista raskauskomplikaatioista puhumattakaan. Tähän ei nyt ole lähdettä tarjota, nämä jutut tulee omista muistikuvista, mitä olen vuosien varrella kuullut ja lukenut. Lääkäreiltä, kirjoista, blogeista, tutkimuksista jne. Tällä hetkellä hoitava lääkäri ei juurikaan ole ottanut kantaa ylipainoon (tällä yrityskierroksella) sen enempää kun että tottakai painonpudotus hänen mielestään olisi suotavaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla sain painonpudotustavoitteen, jonka täytyttyä hoidot aloitettiin.

Miksi se painonpudotus sitten on taas niin vaikeaa? Tuntuu tosi kurjalle, kun puhutaan, että nythän sulla on tarpeeksi motivaatiota pudottaa painoa, kun yrität lasta ja se on sen tulevan lapsen etukin jne. Tottakai on! Ymmärrän, tajuan, sisäistän, käsitän, olen samaa mieltä... silti: se ei vaan saa asiaa tapahtumaan, se ei auta laihtumaan.

Miksei saa? Miksei auta?

Yleisesti puhutaan, ettei raskaana oleva saa laihduttaa. Olen samaa mieltä, jos kyseessä on jo normaalipainoinen tai lievästi ylipainoinen henkilö. Omalla kohdallani, kun painoa on taulukoidenkin mukaan "sairaalloisesti" liikaa, raskausaikana painon putoaminen tai vähintään pysyminen samassa olisi kuitenkin suotavaa. Ja ihan mahdollistakin ilman varsinaista laihduttamista (jos sillä tarkoitetaan normiruokavalion karsimista, vähentämistä tai rajoittamista muun kuin sokereiden/rasvojen/"turhien kaloreiden" osalta), sillä kummasti se motivaatio vaan sitten löytyy tsempata ruokavalion kanssa, kun jo tietää, että siellä mahassa joku pieni kasvaa.

Pasrasta olisi tietty aloittaa jo ennen raskautta.

Miksen siis aloita?



(Tämän tekstin luonnoksen kirjoitin jo aikaisemmin, en julkaissut, koska kirjoitus jäi aina kesken muiden kiireiden vuoksi.)

Kuin ihmeen kaupalla, sen enempiä miettimättä (tietoisesti ainakaan?) paino onkin pudonnut noin viikossa puoltoista kiloa. Hah. Ehkä alitajunta kuitenkin on alkanut jo töihin. Vaikka mielestäni herkkuja tässä ollaan popsittu ihan "tavalliseen tapaan" niin ehkä joku ryhtiliike on kuitenkin tapahtunut. Tai sitten se auttaa, että menkat on loppumassa :D Mietin jo, että pitäisikö taas alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa, mutta se on jotenkin niin rasittavaa. En muista, en ehdi, en jaksa... Ja sen tuijottaminen vie vähän niinkun ideaa tästä loppuelämän hyvän syömisen opiskelusta ja totuttelusta.

Rennolla otteella siis vaan mennään ja panostetaan tuossa Pöperöproffankin blogikirjoituksessa jo esiin tulleita tärkeitä seikkoja: tasainen ateriarytmi, vihannekset, hedelmät ja kasvikset sekä yleistolkkua syömiseen :)