On tämä naisen elo ihanata. Taisi olla reilu kuukausi sitten, kun kirjoitin, että kyllästyin odottamaan, jotta raskaushaaverintamalla jotain tapahtuisi ja menin lääkärille. Taas. Noh, edelleen tässä odotellaan. Ensin odotettiin, että kierto alkaisi ilman lääkitystä. Ei alkanut. Sitten odoteltiin, että kierto (kuukautiset) alkaisi lääkkeillä. Noh, alkoi ne jonkinmoisella viiveellä, mutta niitäkin odoteltiin (mun mielestä liian kauan). Sitten odottelin, että vuoto loppuisi, kun oli taas sellainen niagara, että oksat pois. Sitten odottelin, että ovulaatiotikkuun ilmestyisi hymynaama. Sitä testasin useana aamuna. No, ei ilmestynyt.
Ultrassa on tässä välissä käyty jo kahdesti. Hei vaan hei munasarjat. Kuis menee? Vähän yhteistyötä, kiitos. Ja tässä tuli se au, au, au-osuus. Ai että kun oikein etsimällä etsitään ja mitataan ja katsotaan missä kukakin kasvaa ja minkä kokoisena niin kyllä tekee kipeää. Jotain kuitenkin siellä tapahtuu kun on niin herkkänä. Ei se aina näin kammottavaa ole ollut. Tai vaikuttaako se, että on jo yhden raskauden ja synnytyksen käynyt läpi?
Oi ovulaatio, missä luuraat?
Vielä olisi yksi ultra edessä, koska ovulaatiotestit ei tosiaan mulle plussaa näyttäneet (kuten ei oo näyttänyt koskaan aikaisemminkaan), että katsotaan mitä ne munasolut oikein puuhaa ja aikooko se hieman kasvamaan lähtenyt yksilö irrottautua vai ei...
Kaksi raskautta (joista toinen meni silloin heti alkuunsa kesken) on aikaisemmin kuitenkin käynnistynyt, vaikkei ovulaatiota olekaan testitikkuun tullut... Hmmm...? Testitkään ei oo niitä halvimpia, joten nyt ei pitäis ainakaan olla mikään huonolaatuinen testi. Ehkä. Mistä näistäkään tietää? Mietin vaan et miksei ovikset mulla testeissä näy? Onko tässäkin joku matalahormonisen (?) oireyhtymä valloillaan?
Ihme kyttääjäksi tässä on kanssa kehittynyt. Miltä tuntu milloinkin, oliko sitä, tätä vai tota eritettä, mikä kesti minkäkin aikaa, koska piti tehdä/testata mitä...? Ohhoijaa.
Odotan "innolla" josko tätä saa tehdä taas kuukauden (vuoden?) toisensa perään. Alkaa muistua kummasti mieleen ne muutamien vuosien takaiset systeemit, kun ensimmäistä lasta yritettiin. Tämän toisen yrityksen piti olla rennompaa ja sikäli tutumpaa, että nämä samat jutut on jo osittain nähty ja koettu. Vaan eipä vissiin ole.
Toki erona on se, että ihan koko ajan ei omaa olemistaan ehdi märehtiä, kun on se rakas pikku kaveri viihdyttämässä ja pitämässä kiireisenä. Hänelle olis vaan niin mukava saada sisarus mahdollisimman pian.
Sormet ja varpaat ristiin, että nyt tärppäisi helpommalla :)
Vauva <3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kaikista kommenteista :) Saa keskustella, kannustaa, kehua, tsempata, kyseenalaistaa, kysellä, kertoa faktoja, kokemuksia, ajatuksia...
Törkyä ei kuitenkaan vastaanoteta, joten pahaa mieltään purkavat kääntyköön jonkun muun instanssin puoleen.