Hyvästä ja reippaasta alusta huolimatta, nyt on motivaatio ja tekemisen meininki kateissa. Edelleen. Jotenkin tuntuu, että kun arkeen tulee poikkeuksia (sairastelut, viikonloppu pois kotoa, yllättävät työ/muut kiireet yms.) niin kaikki hyvät ajatukset ja säännöllisyys katoaa samantien.
Onneksi mieskin on nyt alkanut oman kuurinsa. Ihmeellistä, mutta hänellä ei näytä olevan ongelmia pysyä omilla kuureillaan. Hänellä on siis pt:n tekemä ruoka- ja liikuntaohjelma maitorahkoineen (yök), jota siis tunnollisesti noudattaa ja miettii voiko poiketa ohjelmasta tyyliin yhden letun verran jne. Mulle tuollaiset pikku poikkeamat ei paljoa mietintää vaadi :D Tottakai voin, jos jossain on lättyjä tarjolla. Haha. Ehkä pitäisi itse ottaa sama skarppisysteemi.
Tässäkin taas mennään tähän "minun vapaa tahto ja ihana elämä"-ajattelun puolelle. Että haluan itse päättää mitä teen, tehdä vaan sitä mitä itse haluan ja että elämän kuuluisi olla kivaa, vähintään siedettävää, ei kurjaa. Ja siihen ei kuulu kivan kieltäminen...
Munhan täytyisi olla letuitta suunnilleen kaksi vuotta putkeen, että pääsisin edes lähelle normaalipainoa, jos en sallisi itselleni matkan varrella pieniä poikkeuksia. Pienistä poikkeuksista kun vaan tuppaa tulemaan useampia "lipsahduksia" ja hupshei, paino alkaa taas nousta.
Kultainen keskitie, missä olet? Voisko joku opastaa?
Ah, ne miehet ja niiden kadehdittava aineenvaihdunta! Kun minä yritän saada painoa alas, mies yleensä hoikistuu. Paljon nopeammin kuin minä. Ja sillä on ehkä 7 kg ylimääräistä alkujaankin. Kadehdin aina välillä.
VastaaPoista