Ajatus

Joku ajatus tässä hommassa taas on herännyt. Jee. Pikku hiljaa pääsemässä kärryille mikä tää juttu oikeen oli. Pysyy asia mielessä, eikä hyökkää ensimmäiseen pullaan/karkkiin/jäätelöön/sipsiin kiinni, joka vastaan tulee tai mene aina sen laiskimman vaihtoehdon/lyhyimmän reitin kautta.

Kävelen rappuset (alas) työpaikalla. (Ylös ei vielä pysty, kuuluu karsee ratina ja sattuu liikaa polviin.)

Valitsen sellaisen bussin kotimatkalla, joka viekin pari pysäkkiä kauemmas kotoa, kun normisti käyttämäni. 

Jätän kokouspullan syömättä. 

Ostan karkkipussin sijaan pähkinöitä. 

Muistan varata jumpan JA myös mennä sinne :P 

Pienet askeleet, pysyvämpi tulos? Kun vaan muistaisi nämä, eikä homma lähtis taas kokonaan lapasesta ensimmäisen (toisen ja kolmannen ja ja ja...) repsahduksen kohdalla. Ja saisi sen polkupyöränkin taas arkikäyttöön mukaan ilman kurkkukipuja ja kaikenmaailman flunssia.

Pitäisi myös varmaan terottaa itselleen niitä ajatuksia, MIKSI minä haluan laihtua. Miksi se on tarpeellista. Mitä minä hyödyn siitä, että paino putoaa. Mietin myös tavoitteiden asettamista, mutta se on ollu mulle perinteisesti aikamoinen suo. Jos liian korkealla niin  tulee masennus, etteihän noita voi ikinä saavuttaa. Jos liian matalalla niin ei tsemppaa tarpeeksi yrittämään. Kilpailuvietti puuttuu lähes kokonaan. Itsensä haastaminen ei yleensä kuulu mukavuudenhaluiseen persoonaani.

Niin joo. Mikä ärsyttää eniten: "nythän sulla on hyvä motivaatio laihduttaa", kun puhun vauvahaaveista. Aaaaaaaaargh. Kun ei se mene niin. Päässä on varmaan joku vika, kun ei se läski haaveesta sula eikä _ajatus_ laihduta.

Tuli vaan tässä mieleen, kun kierto on taas mitä on, eli ilmeisen sekaisin/olematon/päättymätön... Nyt mennään jossain päivän 48 paikkeilla kierukan poiston jälkeen, ei merkkiäkään kuukautisista. Laiska nainen, laiskat hormonit :D