keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Loma lomanen

on jo melkein täällä. Hihiiiii... Kyllä sua on odotettukin! (Voisinko vaan unohtua sinne matkalle kunnes suomessakin on kesä?)

Lomalle lähdetään sitten ruokavalio-ohjeistuksen (tai lähinnä siitä muistuttelun) ja verensokerimittarin kanssa. Rasituksestahan tuli tällä kertaa kahden arvon narahdus, kun jopa 1 tunnin arvo meni yli rajojen sen aamupaaston lisäksi. Huoooh.

Neuvolan tädin tuuraaja täti soitteli, että haluatkos tulla keskustelemaan? Öööö, mistä? No haluaisitko lisätietoa terveellisestä ruokavaliosta ja niinkun, että oletko ylipäätään saanut ruovalio-ohjeistusta? Oi kuule, vaikka kuinka monta kertaa! Ja monelta eri taholta. Ongelma ei vaan varsinaisesti ole se tiedon tai ymmärryksen puute, vaan se, ettei se käytännön toteutus vaan ole niin helppo nakki, vaikka kuinka asioista tietäisi. Sovittiin siis, että menen vasta seuraavaan normineuvola-aikaan, kun oma tätikin on palannut lomilta. (Koska olin nuiva ja aloin vaan mussuttaa siitä psykologisesta puolesta, jolle tarvisin enemmän apua, kun vaan tekstiä paperilla mitä minun TULISI syödä ja mitä välttää tai kuvia 1500kcal/päivä lautasmalleista.)

Sokeroitumisestani huolimatta paino on laskenut. Ja noussut. Ja laskenut. Ja noussut. Mutta kokonaisvaltaisesti vähän laskenut. Rakenneultraavalta kätilöltäkin tuli taas muistutus, että paino EI SAISI YHTÄÄN nousta. I know, I know. Yritetään.

Rakenneultrassa kaikki näytti olevan ok ja muksun kasvuvauhti ainakin tässä vaiheessa ihan normaali. Ja saatiin me tietää vauvan sukupuolikin :)



Oh boy... ;) 


Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille :)


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Raskausdiabetes

Varsinaista diagnoosia ei ole vielä tullut, mutta kyllähän se siellä nurkan takana jo lurkkii... Esikoista odottaessa diagnoosi pärähti ekassa sokerirasituksessa, koska aamupaastoarvo meni hitusen verran raja-arvon yli. Koko raskaus kyllä selvittiin ilman lääkitystä, ruokavaliohoidolla. Nyt voi tilanne olla eri, kun jo toista kertaa kroppa käy tätä läpi...

Tässä raskaudessa sain neuvolasta verensokerimittarin käteen jo ensi käynnillä ja kun sillä olen mittaillut niin kyllähän ne just ne aamupaastot on mitkä tuppaa nousemaan siihen raja-arvon pintaan tai vähän yli.

Neuvolalääkärilta sain nyt patistuksen vihdoinkin mennä sinne varsinaiseen sokerirasituskokeeseen. Voi yäk. Th on ollut maltillisempi ja ymmärtäväisempi, että menet sitten kun tuo yökötys vähenee ja mittailet nyt vaan kotona niitä arvoja ja seurataan niitä. Noh, onhan se yökkäily (onneksi!) jo vähän vähentynytkin, muttei suinkaan kokonaan poistunut ja pahan olon loitollapitäjä aamuisin on kyllä ollut se hetimmiten herättyäni veden juominen ja jonkun pienen syöminen.

Mutta seuraavaksi siis rasittumaan. Tuli paha olo tai ei.

Paino on noussut aika maltillisesti. Sitä ei ole sen enempää kommentoitu suuntaan eikä toiseen. Paitsi kaikki tietty sanoo, että näillä kiloilla sen ei tarvisi nousta ollenkaan.


Ruokavalio on perussyömisen osalta pysynyt hyvänä. Enemmän tekeekin mieli syödä salaatteja ja keittoja, kun kokolihaa tai kovin rasvaisia/isoja settejä ruokaa. Perusruoka on edelleen vähän yh ja mieluummin söisinkin vaikka niiden salaattien ja keittojen lisäksi leipää, jogurttia/viiliä/rahkaa, hedelmiä, manteleita tms. Ne vaan ei oikeen pidä sitä nälkää, ihan "oikeaa" ruokaakin olisi hyvä välillä saada.

Ja sitten tietysti ne pikku napostelut joka välissä, pähkinöitä ja manteleita menee. Joo, ne on toki hyvästä. Pienissä määrin! Ja herkkuihin sorrun ihan liian usein. Ne pitäisi nyt malttaa dissata loppuraskauden ajaksi kokonaan. Oijoi... Siinä on haastetta.

Erityisseurantaan kuitenkin tässä varmaan päädyn tuon taustalla olevan verenpainetaudin (vaikka alkuun noussut verenpaine on nyt tasoittunut minulle ihan hyviin lukemiin) sekä noiden sokereiden takia. Mikäs siinä, hyvähän se on seurata, vaikka "riskiraskaus"-leimaa ei varsinaisesti (vielä?) otsaan lyötykään.

Muuten kaikki vaikuttaa olevan hyvin :) Muutamien viikkojen päästä puolivälikin jo häämöttää! Uskomatonta...