Miks tää ei toimi?

Meinaan painonpudotus. Niinkun mistä se aika, motivaatio, jaksaminen, muistaminen? En käsitä miten joskus onnistuin tiputtamaan sen 25 kiloa. Nyt on ollu yritystä jo 4 kuukautta ja kokonaispudotus vaihtelee 5 kilon molemmin puolin. (Joka sekin lähti vissiin suunnilleen 3 ekan viikon aikana...) Heti jos pari kiloa lähtee niin seuraavan parin viikon aikana syön ne takaisin. Mä tahdon löytää sen varsinaisen motivaattorin. Tekemisen meiningin. Jaksamisen tähän hommaan. Missä se on?

Aina samat rutinat :D

Nykyään mua ei enää huvittaisi syödä ruokaa. Niinkun perushyvää ja terveellistä kotiruokaa. (Ravintolassa kyllä annos kun annos maistuisi...) Mä söisin pääosin vaan paloja.

Aamupaloja.
Välipaloja.
Iltapaloja.

Samaa huomaan muuten juniorissa, sekin söisi vaan noita paloja ;)

(Vaikka toki hänelle aina tarjoillaan monipuolinen kunnon ruoka ruoka-aikoina ja syödään samaa itse siinä vieressä jne.)

Huomaan myös ettei liha maistu enää samalla tavalla kun ennen. Jauhelihan kanssa tekee melkein kokonaan muodossa kun muodossa stopin. Tänään vetelin kyllä lounaaksi pihvin, ettei se nyt tässä taida olla kyse lihan syömisen eettisyydestäkään...Mutta se olikin se em. ravintola-annos.

Missä vika?

Aikaa ei olisi alkaa kokeilemaan ja kokkailemaan mitään uusia kulinaristisia systeemeitäkään, ruoan pitäisi olla perusterveellistä, perushalpaa, perushelppoa...

Liikunta laihduttaa sittenkin?

Minähän en siis usko (enää) siihen, että (pelkästään) liikkumalla paino putoaa. Ei kai usko enää nykypäivänä kovin moni muukaan, vaan vannoo myös sen oikean ja hyvän syömisen nimeen.

Otsikosta huolimatta paino ei varsinaisesti ole tippunut tässä viime viikkojen aikana vaan seilannut edestakaisin. Mutta! Vaikka se ei ole varsinaisesti noussutkaan kun hetkellisesti, en ole silti ollut herkuitta. Olen yrittänyt pitää normihyvän ruokavalion tasaisella ruokarytmillä, mutta lähes päivittäin suuhun on jostain kumman syystä ajatunut kuitenkin "jotain kiellettyä", esim. kokouspullaa, pari keksiä, jäätelö silloin, toinen tällöin. On sinne kitaan namia ja suklaatakin tipahdellut, vähän niinkun vahingossa.

Mietin taas, miten saisin tämän sokerikierteen katkaistua nätisti, ilman suurempaa ketutusta ja kärsimystä. Ja pysyvästi. Jotenkin tuntuu, että niin vahvasti _tarvitsen_ jotain ylinmääräistä. Porkkanat ja maitorahka ei vaan inspiroi ja joskus olen mieluummin syömättä mitään, kun että söisin jotain terveellistä, mutta tylsän makuista.

Toisaalta olen saanut jonkun liikuntamoden taas päälle ja liikuttua tulee ohjatusti 2-3 kertaa viikossa sekä tuota pienimuotoista hyötyliikuntaakin olen tietoisesti edelleen pyrkinyt lisäämään, lähinnä työmatkoilla. Tai muksun kanssa lenkeillä kärrytellen (rattaat kävellen) tai kärrytellen (pyörän perässä vedettävä kärry). Eli ostettiin pyörän perään vetokärry, jossa ainakin toistaiseksi tappi on viihtynyt. Ihan huippuvehje! Tykkään :) Ei ole erityisemmin raskas ja tuntuu tukevalta. Mittojen hahmottamisessa on vähän haastetta ja kanttarit kannattaa otta hitaasti, mutta muuten ihan mainio ollut näin muutamien pikku lenkkien kokeilulla. Kesällä varmaan sitten pidempääkin lenkkiä ja retkeä sillä mennään.

Tällä hanurilla en tosiaan ole viitsinyt edes kokeilla millaiseen "lapsen naama äidin takamuksessa kiinni"-kauhistukseen jouduttaisiin, jos laittaisin pyörän tarakalle lapsen istuimen :O

Hormooneja, hormooneja...

Niin kävi, ettei kierto itsekseen kierukan poiston jälkeen lähtenyt käyntiin ja kyllästyin odotteluun, joten lääkärillä taas käyty ja aletaan nyt napsimaan yhtä jos toistakin pilleriä. Provera ja Femar nyt alkuun. Ja foolihappoa. Ja d-vitamiinia.

Painoa tietty pitäisi saada laskusuuntaan. Ja kierto käyntiin.