tag:blogger.com,1999:blog-3589028651675856922024-02-07T16:14:13.392+02:00Mama KuntoonTavoitteena saada tämä mama vihdoinkin kuntoon. Terve elämä, motivaation etsintä (ja ylläpitäminen), hyvä ruokavalio, painonpudotus, liikkuminen, treeni, raskaus. Päämääränä vähemmän särkyjä ja kolotuksia, pystyä liikkumaan normaalisti. Painonpudotuksen (tai -hallinnan) sekä raskauden seuraaminen, tsemppi ja vertaistuki. Ajatuksia ja tekoja.Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.comBlogger42125tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-19512873836791215062017-03-08T13:34:00.004+02:002017-03-08T13:35:51.377+02:00Elossa ollaan!!! :DJoo... vähän on tuota aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Pahoittelen.<br />
<br />
Loppuraskaus meni ihan hyvin. Viimeiset viikot pisteltiin insuliinia korkeiden paastosokerien vuoksi ja synnytys käynnistettiin pari viikkoa ennen laskettua aikaa lapsen suuren kokoarvion vuoksi.<br />
<br />
Lapsi syntyi, nopeasti. Aika on kulunut perus lapsiperhearjessa, kiireisesti. Paino on pari kiloa vähemmän, kun raskauden alkaessa. Herkut maistuu. Imetän. Vaunulenkkeilen jonkun verran, enemmän edelleen "istun hiekkalaatikon reunalla" eli perus leikkipuistomeininkiä... Muulle liikunnalle ei oikein vielä ole löytynyt aikaa. Toista harrastusta herättelen pikku hiljaa henkiin, että saisin välillä vähän omaa aikaa.<br />
<br />
Kersa nyt noin 7kk. Isoveli uhmailee ja on ihana vuorotellen, sekä minulle että pikkuveljelle ja myös isille. Kesää odotellessa. Siinäpä ne päällimmäiset :D Muuhun kirjoitteluun ei taida aika (nytkään) riittää. Toivottavasti pääsen palaamaan langoille piakkoin. Mitä teille kuuluu? :)<br />
<br />
Onko siellä ketään? :P<br />
<br />
Ps. HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!!!Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-77203453758647202642016-05-10T12:59:00.000+03:002016-05-10T12:59:01.585+03:00B-bellyOlinpa innoissani, kun jossain törmäsin käsitteeseen b-belly. Sellainen mulla on! Ylämaha on alkanut nousta ja näytän vaan e-rit-täin lihavalle, en raskaana olevalle. Koska maha ei ole kokonaisuudessaan pyöreä, vaan hyvin selkeästi katkeaa ylämahan alaosaan. Minulla on siis edelleen selkeästi "vyötärö", piilossa tuolla ylämasun alla ja alamaha on huomattavasti pienempi kun tuo tuossa päällä hyllyvä otus.<br />
<br />
Viikkoja kasassa kuitenkin jo 27, toinen lapsi tulossa. Vois olettaa, että mahakin alkaa näkyä pikku hiljaa. Juu, näkyyhän se. Iso on. Mutta tosi hassun muotoinen.<br />
<br />
Onneksi löytyy "kohtalotovereita" :D En olekaan maailman ainoa iso raskaana oleva ihminen :P<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://plussizebirth.com/whats-a-b-belly/" target="_blank"><img alt="http://plussizebirth.com/whats-a-b-belly/" border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQul4SndxgJH-9F3TvkOf_z-9V8nrUlFiSJ7urh0gqXyCxzxDfXIcWRgT5G0Z5BLKlpFJXyvpB6dtli5Y1c0JUjJNK05o3BlSyuQe-9PdV5wt4uvpwvmp2TD3eyhi2MPOM-QKVKo4B-WI/s320/B-Belly-1.png" width="213" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Kuva on linkki, jos b-masuasia kiinnostaa enemmänkin :)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vointi on alkanut yökkäilyiden osalta olla vähän parempi, ei kuitenkaan vielä "normaali". Ei se tästä varmaan enää tämän paremmaksi tule... Kohtahan se kasvava kohtu ja vauva alkaa litistellä vatsalaukkua sellaisella teholla, että alkaa yököttää jos mahassa on ruokaa. Ja se närästys... yh, siitä olen jo nyt päässyt osalliseksi. Renniet vaan kehiin :/</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kaikennäköistä kiristelyä ja vihlomista on alavatsalla, kohdussa ym. Kuulunee asiaan. Osa "tuttuja" esikoisen odotuksesta, osa uusia vaivoja... Tahti on kyllä jo nyt huomattavasti hidastunut ja tämä ihana lämpö, mistä on saatu viime päivät nauttia tuntuu tuplaantuneen tämän sisäisen patterin johdosta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mutta onpa ihanaa kun kesä vihdoinkin lähestyy! Lempivuodenaika! Vaikka onkin koko ajan kuuma... Ja voin kertoa, sitä tulen vielä monesti kiroilemaan :P</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jalatkin on alkaneet jo ajoittain turpoamaan. Pitäisi muistaa niitä nostella välillä ylös ja muistaa juoda enemmän vettä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vesijumpassa olen pyrkinyt käymään kerran viikossa, muuten on liikunnat jääneet kyllä minimiin pieniä venyttelyitä lukuunottamatta. Jotka yleensä tapahtuu työpäivän lomassa, siinä vaiheessa kun jo huomaan, että niska on ihan jumissa...</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tosiaan rv27 menossa. Huimaa! Enää 3 kk h-hetkeen. Uskomatonta :)</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-45908703461542696362016-04-22T10:11:00.001+03:002016-04-22T10:11:23.207+03:00MääräaikapakkoKävin eilen jupisemassa salilla. Olen siis jäsenenä kuntosaliketjussa X. Otin vajaa pari vuotta sitten määräaikaisen 24kk sopimuksen. Ja siitähän ei tosiaan lähdetä lätkimään perusteluilla "mua ei nyt enää huvita" :D Noh, tokihan tämä oli tiedossa, kun jäsenyyden aloitin, mutta silti ärsyttää, etten nyt pääse siitä eroon vaan makselen sitä jäsenyyttä noin 60e/kk jäsenyyden loppuun saakka, vaikka en heidän palveluja käyttäisikään. Pläääh.<br />
<br />
Toki raskauden takia olisin saanut keskeytyksen maksuihin ja jäsenyyden tauolle ja olisin sitten voinut jatkaa, kun siltä tuntuu nuo jäljellä olevat kuukaudet. En nyt vaan halunnut muutamia epämääräisiä kuukausia säilöä sinne johonkin hamaan tulevaisuuteen synnytyksen jälkeen, muutenkin taas uudenlaiseen ja opettelua ja totuttelua vaativaan elämäntilanteeseen kahden lapsen äitin. <br />
<br />
Tosin, heillä kuuluu etuna lähiuimahallin käyttö 2 kertaa viikossa salikortilla. Ihan hyvä, ollaan käyty juniorin kanssa välillä näillä vuoroilla uimassa :) Tai noh, "uimassa", eli minä istun/lillun polvisyvyisessä haaleassa lastenaltaan vedessä ja taapero huhkii ympäriinsä milloin mitäkin... Siitä on oma liikunta kyllä kaukana, jos ei lasketa taaperon jahtaamista ympäri pukutiloja, kampeamista lähes väkisin suihkuun ja vääntöä vastentahtoisen pukemisen kanssa, kun pitäisi kotiin lähteä. Näissä se varsinainen hiki kyllä pukkaa pintaan :P<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgejouF-NHi23ZkDiCZymEaRkNIEj8WDtRNROhdf7m_70LNjXgyipASqzmok-dIzTZA16vr81URiz54LKGg1t534pRrnYbDLhHdEwip1zf05-A_gC22c4YDWvaBQMGD-Y25KuTA0s3fGsQ/s1600/e8a08999a6980772f23859d775ff8daf.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgejouF-NHi23ZkDiCZymEaRkNIEj8WDtRNROhdf7m_70LNjXgyipASqzmok-dIzTZA16vr81URiz54LKGg1t534pRrnYbDLhHdEwip1zf05-A_gC22c4YDWvaBQMGD-Y25KuTA0s3fGsQ/s1600/e8a08999a6980772f23859d775ff8daf.jpg" /></a></div>
<br />
Jännä, että tuo kersa tykkää olla vedessä, mutta vihaa suihkua. Edelleen ilmeisesti vähän pelkää sitä ja vaikka kuinka varovasti ja hellästi ja kärsivällisesti ollaan yritetty eri keinoin totutella suihkuun niin se on silti edelleen vähän kammotus.<br />
<br />
Salilla ei tosiaan enää näillä epämääräisillä kohtukivuilla tahdo liikkua ollenkaan. Varsinaista saliahan en ole koskaan tykännyt tehdä, mutta nyt ei edes sinne venyttelyyn/pilatekseen huvita mennä pyörimään. Vesijumpassa olen pyrkinyt käymään kerran viikossa, se on jotenkin kaikinpuolin "hellempää". Mutta alkaa sielläkin kyllä jo happi loppumaan. Joko överi huonon kunnon tai kasvavan mahan takia...<br />
<br />
Myös äitiyslomaan liittyvissä hakemuksissa tuntuu olevan määräaikapakko. Ja kun tarvitsemaansa tietoa saa odotella työnantajan puolelta niin alkaa jo vähän hikoiluttaa ehtiikö ne paperit ja liitteet ja muut ärsyttävät pakolliset systeemit hoitaa ajallaan. Hirveä pohdinta ollut myös tämän kanssa, että laittaako 3 vuotta täyttävä esikoinen osa-aikahoitoon päiväkotiin, kaupungin kerhoon vai kokonaan kotiin... Näissäkin on ollut näitä hakuaikoja, määräaikoja otettavana huomioon, tukien pohdinnasta nyt puhumattakaan. Ja ennenkaikkea se mikä nyt olisi parasta itse lapselle. Ja äidille. Ja vauvalle.<br />
<br />
Töissä on myös määräaikapakko tiettyjen tehtävien, sijaisen perehdyttämisen suunnittelun sekä sen itse perehdyttämisen suhteen. Viimeksi kun jäin äitiyslomalle sijainen aloitti 2 kk minun pois jäämiseni jälkeen (kesälomakausi). Ei paljon ollut paineita perehdytykselle :D Nyt sijainen tulee opiskelemaan hommia ennen kesälomaa, mutta varsinaisesti työnteon aloittaa sitten myöhemmin loppukesästä. Tällä systeemillä vaan tulee itselle vähän hiki, että toivottavasti oma kunto kestää olla töissä (ja paikalla perehdyttämässä!) siellä oman työrupeaman loppupäässä ennen sitä "lomaa". Vielä 2 kuukautta pitäisi jaksaa ennen kesälomaa, josta jatkan sitten äitiyslomalle.<br />
<br />
Määräaikapakko myös lätkäistiin synnytykselle. Nyt ei anneta mennä yli lasketun ajan, ainakaan enemmän kun max. pari päivää, sillä raskausdiabetekseen aloitettiin metformiini lääkitys. Alussa noin viikon oli tavallista pahempi olo ja yökkäytti ehkä normiaamua enemmän, nyt toista viikkoa mentäessä sekin on hieman tasaantunut. Samoin sokeriarvot. Diabeteshoitaja jo totesikin, että hyvin sopii sinulle tuo lääke ja tekee tehtävänsä. Mutta tosiaan koska lääkitys aloitettiin, niin se on kuulemma tae, ettei anneta mennä yliajalle vaan sitten käynnistellään ellei muksu itse älyä aloittaa ulkoistumista ennakkoon tai muuten katsota, että hänen tulisi poistua kohdusta jo aikaisemmin, esim. juuri liiallisen kasvun vuoksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjUINjLR2x_pHznafEZ6rITsk6QgFV-TklrbO_YUrycRLJve-tS6Fc5bbb2RZIgu_eNk-KqRbThLQDZeAV5_eGACplCcyk5kGPHTFyHNv2bXnlNjpSP_96dw7hFEODEwUyTLh5VRtsJQo/s1600/wow-i-get-to-give-birth-and-change-diapers.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjUINjLR2x_pHznafEZ6rITsk6QgFV-TklrbO_YUrycRLJve-tS6Fc5bbb2RZIgu_eNk-KqRbThLQDZeAV5_eGACplCcyk5kGPHTFyHNv2bXnlNjpSP_96dw7hFEODEwUyTLh5VRtsJQo/s1600/wow-i-get-to-give-birth-and-change-diapers.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Oi määräaikoja, oi pakkoja...<br />
<br />
Onneksi on tulossa viikonloppu :)<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-42518958186525245172016-03-23T15:45:00.000+02:002016-03-23T15:45:20.456+02:00Loma lomanenon jo melkein täällä. Hihiiiii... Kyllä sua on odotettukin! (Voisinko vaan unohtua sinne matkalle kunnes suomessakin on kesä?)<br />
<br />
Lomalle lähdetään sitten ruokavalio-ohjeistuksen (tai lähinnä siitä muistuttelun) ja verensokerimittarin kanssa. Rasituksestahan tuli tällä kertaa kahden arvon narahdus, kun jopa 1 tunnin arvo meni yli rajojen sen aamupaaston lisäksi. Huoooh.<br />
<br />
Neuvolan tädin tuuraaja täti soitteli, että haluatkos tulla keskustelemaan? Öööö, mistä? No haluaisitko lisätietoa terveellisestä ruokavaliosta ja niinkun, että oletko ylipäätään saanut ruovalio-ohjeistusta? Oi kuule, vaikka kuinka monta kertaa! Ja monelta eri taholta. Ongelma ei vaan varsinaisesti ole se tiedon tai ymmärryksen puute, vaan se, ettei se käytännön toteutus vaan ole niin helppo nakki, vaikka kuinka asioista tietäisi. Sovittiin siis, että menen vasta seuraavaan normineuvola-aikaan, kun oma tätikin on palannut lomilta. (Koska olin nuiva ja aloin vaan mussuttaa siitä psykologisesta puolesta, jolle tarvisin enemmän apua, kun vaan tekstiä paperilla mitä minun TULISI syödä ja mitä välttää tai kuvia 1500kcal/päivä lautasmalleista.)<br />
<br />
Sokeroitumisestani huolimatta paino on laskenut. Ja noussut. Ja laskenut. Ja noussut. Mutta kokonaisvaltaisesti vähän laskenut. Rakenneultraavalta kätilöltäkin tuli taas muistutus, että paino EI SAISI YHTÄÄN nousta. I know, I know. Yritetään.<br />
<br />
Rakenneultrassa kaikki näytti olevan ok ja muksun kasvuvauhti ainakin tässä vaiheessa ihan normaali. Ja saatiin me tietää vauvan sukupuolikin :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-Iw84qccw_y8RCBbt_yS7ICUvvUElANjH7zcLCH9u4b-6LbaEH_rPMiRAXbyX8uxogaNJr28rRPzCU6migQ-9k08Gchq7NEOUssri5gEvT0UIwYpIAGFmxjge7kFIBVR59dzBNR9_yFs/s1600/index.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="176" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-Iw84qccw_y8RCBbt_yS7ICUvvUElANjH7zcLCH9u4b-6LbaEH_rPMiRAXbyX8uxogaNJr28rRPzCU6migQ-9k08Gchq7NEOUssri5gEvT0UIwYpIAGFmxjge7kFIBVR59dzBNR9_yFs/s400/index.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Oh boy... ;) </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #bf9000;"><span style="font-size: large;">Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille :)</span></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-58277007271543387292016-03-02T10:49:00.003+02:002016-03-02T10:49:44.403+02:00RaskausdiabetesVarsinaista diagnoosia ei ole vielä tullut, mutta kyllähän se siellä nurkan takana jo lurkkii... Esikoista odottaessa diagnoosi pärähti ekassa sokerirasituksessa, koska aamupaastoarvo meni hitusen verran raja-arvon yli. Koko raskaus kyllä selvittiin ilman lääkitystä, ruokavaliohoidolla. Nyt voi tilanne olla eri, kun jo toista kertaa kroppa käy tätä läpi...<br />
<br />
Tässä raskaudessa sain neuvolasta verensokerimittarin käteen jo ensi käynnillä ja kun sillä olen mittaillut niin kyllähän ne just ne aamupaastot on mitkä tuppaa nousemaan siihen raja-arvon pintaan tai vähän yli.<br />
<br />
Neuvolalääkärilta sain nyt patistuksen vihdoinkin mennä sinne varsinaiseen sokerirasituskokeeseen. Voi yäk. Th on ollut maltillisempi ja ymmärtäväisempi, että menet sitten kun tuo yökötys vähenee ja mittailet nyt vaan kotona niitä arvoja ja seurataan niitä. Noh, onhan se yökkäily (onneksi!) jo vähän vähentynytkin, muttei suinkaan kokonaan poistunut ja pahan olon loitollapitäjä aamuisin on kyllä ollut se hetimmiten herättyäni veden juominen ja jonkun pienen syöminen.<br />
<br />
Mutta seuraavaksi siis rasittumaan. Tuli paha olo tai ei.<br />
<br />
Paino on noussut aika maltillisesti. Sitä ei ole sen enempää kommentoitu suuntaan eikä toiseen. Paitsi kaikki tietty sanoo, että näillä kiloilla sen ei tarvisi nousta ollenkaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSiglOBCEb3UERnQ19L0-KLHK4gtMkT8THXdIND0ALjEwt34on_MOXI5ir1mMyMPlcXrFPCOZ5TfK8wdBAnp-r7Pbjrq2qrnG4rWE5t_RmamKr3ZAWcweCx3Gg1732bPP7CRJAzedtEPk/s1600/Gestational-Diabetes.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSiglOBCEb3UERnQ19L0-KLHK4gtMkT8THXdIND0ALjEwt34on_MOXI5ir1mMyMPlcXrFPCOZ5TfK8wdBAnp-r7Pbjrq2qrnG4rWE5t_RmamKr3ZAWcweCx3Gg1732bPP7CRJAzedtEPk/s1600/Gestational-Diabetes.jpg" /></a></div>
<br />
Ruokavalio on perussyömisen osalta pysynyt hyvänä. Enemmän tekeekin mieli syödä salaatteja ja keittoja, kun kokolihaa tai kovin rasvaisia/isoja settejä ruokaa. Perusruoka on edelleen vähän yh ja mieluummin söisinkin vaikka niiden salaattien ja keittojen lisäksi leipää, jogurttia/viiliä/rahkaa, hedelmiä, manteleita tms. Ne vaan ei oikeen pidä sitä nälkää, ihan "oikeaa" ruokaakin olisi hyvä välillä saada.<br />
<br />
Ja sitten tietysti ne pikku napostelut joka välissä, pähkinöitä ja manteleita menee. Joo, ne on toki hyvästä. Pienissä määrin! Ja herkkuihin sorrun ihan liian usein. Ne pitäisi nyt malttaa dissata loppuraskauden ajaksi kokonaan. Oijoi... Siinä on haastetta.<br />
<br />
Erityisseurantaan kuitenkin tässä varmaan päädyn tuon taustalla olevan verenpainetaudin (vaikka alkuun noussut verenpaine on nyt tasoittunut minulle ihan hyviin lukemiin) sekä noiden sokereiden takia. Mikäs siinä, hyvähän se on seurata, vaikka "riskiraskaus"-leimaa ei varsinaisesti (vielä?) otsaan lyötykään.<br />
<br />
Muuten kaikki vaikuttaa olevan hyvin :) Muutamien viikkojen päästä puolivälikin jo häämöttää! Uskomatonta...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZcBBWsBGEwOHLiXarFqEMScAGPZyXSgPce-X00sGEtf9M1C6tWWg3zUIuwZDyw0eOkakeAXAn3e9pEaYfzpA1rJELhZ_EnKS4g1410a39M_xXpZzWwRp6BcCt4ZH1Tj4pxp6DBCr2FHY/s1600/images.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZcBBWsBGEwOHLiXarFqEMScAGPZyXSgPce-X00sGEtf9M1C6tWWg3zUIuwZDyw0eOkakeAXAn3e9pEaYfzpA1rJELhZ_EnKS4g1410a39M_xXpZzWwRp6BcCt4ZH1Tj4pxp6DBCr2FHY/s1600/images.jpg" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-29886648200443715802016-02-08T15:04:00.002+02:002016-02-08T15:04:52.611+02:00Ei raportoitavaa<br />
Ei niin painon, hyvän syömisen eikä liikkumisenkaan suhteen. Kaikki menee samaa vanhaa laiskaa kaavaa, paino on jokseenkin stopannut samoihin kiloihin. Joskus syön hyvin, useimmiten en. Joskus liikun vähän, useimmiten en.<br />
<br />
Raskaudesta johtuva paha olo ei ole vieläkään lopettanut piinaamistani, yökkäily on edelleen osa aamuja ja huonovointisuus tulee ja menee ympäri vuorokauden. Joskus luulen, että nythän tämä helpottaa ja seuraavana päivänä on taas karseampi olo. Alan pelätä, että tämä kestää raskauden loppuun saakka :O Nyt on kuitenkin jo (vasta?) rv14 meneillään...<br />
<br />
Lauantaina vähän pidempää lenkkiä tallustellessani alkoi pistää alavatsasta oikealta puolelta, mitkä lie kohdunkannakkeet siellä huuteli... Mutta aloin tietty pelätä, että joko nyt ne liikkumiseen liittyvät vaivat hyökkää päälle? En muutenkaan kävele mitään supernopeaa tahtia taikka pitkiä matkoja, tuon jälkeen tahti oli tyyliä "mummot rollaattorien kanssa ohittaa mennen tullen".<br />
<br />
Mutta varattiin sentään perheen kesken pääsiäiseksi pientä lomareissua! Jotain ihanaa, mitä odottaa lähiaikoina täällä vesi/räntäsateen keskellä puurtaessa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisyZwVrz7qk1tGn3r1Xa1I9llFFAf5vQIv6baNknn4RDHcWan3yD70IASO4W4b9rtkbaf82FYs5ILeTtzufoHvPOkJlh8nCnxX7-jiAs0wDPuuFrodhYNpdXP-R_JfrG2nNbAyVw9jznU/s1600/playa-taurito.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisyZwVrz7qk1tGn3r1Xa1I9llFFAf5vQIv6baNknn4RDHcWan3yD70IASO4W4b9rtkbaf82FYs5ILeTtzufoHvPOkJlh8nCnxX7-jiAs0wDPuuFrodhYNpdXP-R_JfrG2nNbAyVw9jznU/s400/playa-taurito.jpg" width="400" /></a></div>
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-59061212103298281512016-01-29T09:52:00.001+02:002016-01-29T09:52:31.285+02:00Siis miten voi olla?Näin huono työmotivaatio. Mua ei kiinnosta yhtään. Siis yhtään.<br />
<br />
Vetelehdin ja vatuloin, en saa tehtyä edes niitä helpoimpia/nopeimpia hommia kuten ennen, puhumattakaan niistä uusista ja haastavista... Nyt on kyllä varmaan pahimmat motivaation ja mielenkiinnon puutteet työtä kohtaan mitä mulla on ikinä ollut. Viimeksi kun tuntui tältä, lähdin opiskelemaan aivan muuta alaa, kokeilin sitä osa-aikaisesti muutaman vuoden (tehden myös niitä muita tylsiä "palkkatöitä") ja palasin sitten kuitenkin samoihin hommiin takaisin. Vieläpä samaan firmaan :D Koska vakiliksa, palkalliset lomat, muut vakituisen palkkatyön edut jne.<br />
<br />
Suunnilleen lasken päiviä, koska voin jäädä äitiyslomalle. Tosi hölmöä, koska eihän tämä nyt vielä ole mitenkään sanottua, että tästä raskaudesta lapsi tulee, vaikka toistaiseksi ihan hyvältä näyttääkin. Pelottaa silti hurjasti mitä tässä vielä on edessä ennenkuin ollaan siellä lasketun ajan tietämillä.<br />
<br />
Kammottava ajoittainen paha olo jatkuu edelleen, vaikka viikkojenkin puolesta saisi jo olla menossa poispäin. Nyt elellään kuitenkin jo raskausviikkoa 12. <br />
<br />
Samaa saamattomuutta kun työpaikalla on havaittavissa harrastuksen puolella (jota rakastan!!!) sekä liikunnan harrastamisessa. Ääääääh...<br />
<br />
Joku kaamosmasennus iski muhun vähän jälkijunassa? Onneksi pakkaset sentää hellitti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh78YTh9167aJZebpvptbH9FGz76VhTDsjbr6KcbTFp2LQHNPtURMZaP5bfAFKQtK2I0fiLFCpatr88Y5hkuDOHbeIHHXdpKEpxAKiQfvfgsksFzttPzWRUM3P8-zvbYpXX3rzgXToEzLc/s1600/Motivation.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh78YTh9167aJZebpvptbH9FGz76VhTDsjbr6KcbTFp2LQHNPtURMZaP5bfAFKQtK2I0fiLFCpatr88Y5hkuDOHbeIHHXdpKEpxAKiQfvfgsksFzttPzWRUM3P8-zvbYpXX3rzgXToEzLc/s320/Motivation.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-2864319046951825042016-01-18T13:00:00.000+02:002016-01-18T13:00:50.451+02:00Sittenkin joku kipinä jossain...<br />
Katsoin tässä yksi päivä suuri painonpudotus-mikälie se jenkkiohjelman nimi nyt onkaan ja jotenkin inspiroiduin taas ajattelemaan vähän enemmän tätä omaa settiä. Yleensä saataan tuijottaa puolella silmällä näitä ohjelmia ja miettiä et juu, hienoa työtä, karsee duuni kyl ollu, toivottavasti ylipaino pysyy pois... ja sitten unohtaa koko jutun. Nyt ehkä samaistuin ohjelmassa olleeseen naiseen (vaikken olekaan antanut lastani adoptoitavaksi 20 vuotta sitten). Ehkä koin, että ollaan jotenkin samannäköisiä. Samanpainoisia. Samantapaisia. Paitsi, että mun mies on huomattavasti kannustavampi tyyppi, kun tän ohjelman ladyn mies oli aluksi.<br />
<br />
No, joka tapauksessa jäin oikein miettimään, että mikä mua pidättelee, etten saa itsestäni irti edes pientä pudotusta, pientä muutosta tapoihin ja tottumuksiin. Sellaista, jonka voin oikeasti helposti arjessa/kiireessä/lapsen kanssa/töissä/kotona/reissussa toteuttaa, sujauttaa siististi osaksi arkea, tapoja ja tottumuksia.<br />
<br />
Jotain pitkäjänteisyysajattelua myös tarvittaisiin. Vaikkei koko ajan painakaan täysillä, mut jos edes välillä ja loppuajankin edes "puoliteholla" niin onhan siinäkin jo oltava parempi tulos kun pelkällä "en yritä koskaan mitään ollenkaan..."<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-i7VCZbn1UycsnmRPSpibgJDtQQ-6LbJOHdvnw16YDsm58NzyVAFk4mmHX6Y3bjrNfn9Wk6mwQGwOKJe-ZIhqKNgotbnj_4MYHRYSMEEAIQTIKdZabs0DVmAeD2c7HxA14jPC7zraMjE/s1600/d83e9c16570b93e27a2da2d7c42f74b4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-i7VCZbn1UycsnmRPSpibgJDtQQ-6LbJOHdvnw16YDsm58NzyVAFk4mmHX6Y3bjrNfn9Wk6mwQGwOKJe-ZIhqKNgotbnj_4MYHRYSMEEAIQTIKdZabs0DVmAeD2c7HxA14jPC7zraMjE/s320/d83e9c16570b93e27a2da2d7c42f74b4.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Muistan kyllä millainen fiilis oli salin jälkeen, kun siellä kävi useamman kerran viikossa: se oli hyvä fiilis. Onnistujafiilis. "Olen tehnyt jotain oman hyvinvoinnin eteen." Muistan myös, että sinne lähteminen oli kyllä useimmiten vähän pientä vääntöä itsensä kanssa et viitsiikö vai olisko sohva mukavampi... Tai noh, joskus (useimmiten?) isompaa kun pienempää vääntöä. Muistan miten hyvä fiilis oli kun söi hyvin ja terveellisesti koko päivän ja saattoi illalla nukkumaan mennessä onnitella itseään hyvin menneestä päivästä. Muistan myös miten hienoa on hypätä vaa'alle ja huomata, että piano tippuu, tippuu, tippuu...<br />
<br />
Muistan/tiedän myös (vähän liiankin hyvin!) sen ruokaeuforian, joka tuli kun sai röhnöttää sohvalla hyvää ohjelmaa katsoen ja herkkuja mutustellen.<br />
<br />
Ehkä nämä "hyvät" ja "huonot" tavat eivät tuo tarpeeksi eroavaisuutta arkielämään, sitä laatua, hyvää sisältöä teit kummin vaan. Ehkä ne huonot on vaan ne helpommat ja tutummat. Mukavammat. Luontevammat.<br />
<br />
Miten tämän saisi käännettyä?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBIz9nPYdn4yzBCHjUfyZFAU2Rj2dOpUpskdPpB3dz95mB1UUSp3uxCr5joRIb7cHlMC_HD2-7hmkWw9pspeIvlZwXSI6XthDZQ9scH5cOBKnIEtn1vv_K4VNDKMhbAlaEbv1TfGnkjKU/s1600/c849e68c79cc64d0eb672f4fc57ff9c6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBIz9nPYdn4yzBCHjUfyZFAU2Rj2dOpUpskdPpB3dz95mB1UUSp3uxCr5joRIb7cHlMC_HD2-7hmkWw9pspeIvlZwXSI6XthDZQ9scH5cOBKnIEtn1vv_K4VNDKMhbAlaEbv1TfGnkjKU/s320/c849e68c79cc64d0eb672f4fc57ff9c6.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Edelleen haaveilen, että vielä joku päivä voisin käydä lenkillä. Juoksemassa. Se taitaa olla aika kaukainen haave, sillä juuri nyt en käy lenkillä edes kävelemässä. Tai ole käynyt salilla edes venyttelyssä/pilateksessa pitkään aikaan. Noh, hyviä syitähän tässä on viime aikoina riittänyt: työkiireet, lomareissut, pakkanen, raskauspahoinvointi... Laiskuus. Mukavuudenhalu. Motivaationpuute. Laiskuus. Sairastelut. Laiskuus.<br />
<br />
Nyt mietin, että jos alkaisi jo nyt pikku hiljaa suunnittelemaan, haaveilemaan... Jos ja kun tästä raskaudesta vielä lapsi saadaan niin vaunulenkit nyt heti alkuunsa. Esikoisen kanssa vähän laiskasti niitäkään toteutin, päiväuninukuttamisia lukuunottamatta. Mutta siinä vaiheessa, kun tyyppi alkoi nukahtaa 5-15 minuutissa liikkuviin kärryihin ja jatkoi unia vaikka kärryt pysähtyi niin siihen jäi meikäläisen vaunulenkkeilytkin ja kaarsin äkkiä kotiinpäin, jossa sohva kutsui edes hetkeksi hengähtämään :D<br />
<br />
Nyt tilanne tulee olemaan ihan toinen kun on myös se aktiivinen taapero/leikki-ikäinen siinä vauvan hoidon ohella hoidettavana ja viihdytettävänä. Pitää keksiä hänellekin aktiviteettia, käydä puistoissa/kerhoissa/missälie, että lapsi saa tarpeeksi virikkeitä eikä tarvi vaan äidin ja vauvan kanssa köllötellä kotona 24/7. Tuntuu, että esikoinen on ollut jo 1-vuotiaasta saakka sellainen seurallinen vipeltäjä, että on paremmin viihtynyt menossa mukana kun vaan pelkästään kotona äitin kanssa. Toki sitäkin aikaa on ollut tasapainottamaan niitä vipellyksiä :)<br />
<br />
Luulen, että salin saa kyllä hetkeksi unohtaa, sillä vauvan ja taaperon sekä työssäkäyvän ja harrastavan isin aikataulujen kanssa ei taida meikäläinen enää ehtiä/jaksaa salille. Ainakaan kovin usein. Haaveilen myös imettäväni pitkään ja olisi kiva jos se puoli vuotta mentäisiin täysimetyksellä, joten siitäkään syystä ei ole ehkä käytännöllistä miettiä tiukkaa treeniohjelmaa ensimmäiseen puoleen vuoteen tai vuoteen... Ei arjen ajankäytön/hallinnan eikä oman fysiikankaan kannalta. Isi kyllä on kiitettävästi viettänyt aikaa lapsensa kanssa ja hoitaa häntä ihan yhtä paljon kun minäkin (nyt kun ollaan molemmat töissä), joten olen kyllä saanut tulla ja mennä ja itsekin harrastaa sen mitä olen halunnut. On vaan myös siitä omasta päästä kiinni, ettei sitä ihan pikku palleroista vaan raaski jättää jonkun muun hoivaan kovin useasti, edes isin :)<br />
<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-15544680068574075882016-01-04T15:39:00.000+02:002016-01-04T15:39:28.929+02:00Motivaation puute<br />
Yleismaallinen. Sekä kirjoittamisessa että työnteossa. Niin hyvän syömisen tarkkailussa kuin liikunnassa.<br />
<br />
Raskaus kuitenkin ilmeisesti jatkuu, koska olo on ollut aivan kaamea. Lähes jatkuvasti ällöttää ja yököttää, jotkut hajut tekee tosi pahaa... Olenkin syönyt lähinnä mitä pystyn. Jahka tämä paha olo lähtisi pois niin jaksaisi taas vähän panostaa itsestään huolehtimiseen. Nyt lähinnä huolehdin, etten oksenna.<br />
<br />
Ihanaa oli olla vähän lomilla ja reissussa. Nyt on kuitenkin taas arki saapunut keskuuteemme ja koitan järjestäytyä ja terästäytyä taas uuteen vuoteen :)<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><b>Kivaa alkavaa vuotta kaikille!</b></span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjijCtli4CqvoVRbuPdDW3rFRPNmF2gbWd-FOy1E7WfmuVlj5PCBX3FtLg6gsUHDI8ymjArM-0XLlfG9DnzLVjUKMuIzDz3v4SYgObgmY5k_Jo9TYwBSOlHIP6SSnUrCNRfV4bNLFYHxKw/s1600/New-Year-Quotes-2016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjijCtli4CqvoVRbuPdDW3rFRPNmF2gbWd-FOy1E7WfmuVlj5PCBX3FtLg6gsUHDI8ymjArM-0XLlfG9DnzLVjUKMuIzDz3v4SYgObgmY5k_Jo9TYwBSOlHIP6SSnUrCNRfV4bNLFYHxKw/s400/New-Year-Quotes-2016.jpg" width="400" /></a></div>
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-67123432947651418902015-11-30T14:00:00.001+02:002015-11-30T14:00:12.532+02:00Mulla on salaisuus<br />
<div style="text-align: center;">
En tiedä uskallanko sanoa sitä ääneen. Täälläkään. </div>
<div style="text-align: center;">
Jos kuiskaan ihan hiljaa, ettei se katoa...</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Olen raskaana.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Vihdoinkin. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Taas.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcKTF-f5gDqAD5lIRdndX1RbV7fz6-Y-mnGga6_fgPbw0B47rzHCsALloNHENWu6zhbWxMw9W4cN6z6G1ok_U-Uhw5qXkf_rUCW7PlOKwINcn1gStZdfnyMo6DkfZz9CGrq-mB0etySIk/s1600/images.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcKTF-f5gDqAD5lIRdndX1RbV7fz6-Y-mnGga6_fgPbw0B47rzHCsALloNHENWu6zhbWxMw9W4cN6z6G1ok_U-Uhw5qXkf_rUCW7PlOKwINcn1gStZdfnyMo6DkfZz9CGrq-mB0etySIk/s320/images.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Neljäs kerta kolmeen vuoteen. Tulossa olisi siis meidän perheen toinen kovasti toivottu lapsi, jos tämä raskaus jatkuisi synnytykseen saakka.</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><i>Here´s hoping. </i></b></div>
<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-79022395024843858802015-11-27T13:37:00.002+02:002015-11-27T13:38:20.136+02:00Tässä hetkessä ja vähän jo joulun odotuksessakin<br />
Tässä hetkessä painonhallinta sujuu ihan ok, vaikka paino pääsikin taas muutaman kilon viime viikkoina noususuuntaan karkaamaan. (Siitä varmaan se "pelästyminen" ja nyt taas muistaa hetken aikaa skarppaa;) Liikkumaan ei ole juuri ehtinyt (tai jaksanut) pikaisia kotivenyttelyitä ja lapsen satujumppaa lukuunottamatta.<br />
<br />
Syöminen menee ihan ok. Säännöllisyys, kohtalaisen hyvät (vähintään "normaalit") sisällöt ja aikataulujen pitäminen. Varsinkin aamupäivän/lounaan ruokailut menee jo hyvinkin rutiinilla hyvillä sisällöillä ja aikataululla. Iltapäivä ja iltapala ovat taas haasteellisia, ensimmäisessä en usein ehdi/muista syödä ja toisessa syön taas liikaa...<br />
<br />
Eilen söin kolme iltapalaa :D Ensin vähän luonnonjogurttia lapsen kanssa hänen iltapala-aikaansa. Lapsen mentyä nukkumaan noin tuntia myöhemmin puputin pari leipää. Ja siitä vielä tunnin päästä söin omenaa ja pähkinöitä. Eli sisällöt ihan ok. Määrät ihan ok. Kerrat vaan vähän runsaat ja suunnittelemattomat :D<br />
<br />
Viime viikot olen kyllä syönyt miten sattuu. Lähinnä se, että olen itse(kin) ostellut herkkuja on se "paha tapa", johon näköjään aina palaan ja siitä yritän nyt jälleen kerran päästä eroon.<br />
<br />
Kylässä/juhlissa voi maistaa, kun tarjotaan. Silloin tällöin voi kotonakin tehdä jotain herkkua koko perheelle/ystäville/vieraille. Ulkonakin syödessä voi joskus ottaa jotain herkkujälkiruokaa. Muuten ei. Eli ei osteta ehdoin tahdoin kotiin herkkuja, ei osteta niitä käsilaukussa kulkemaan kanssani työmatkaa, ei osteta työpöydän laatikkoon "iltapäivän piristykseksi". Tähän ei-kategoriaan kuuluu jatkossa myös työpaikan kokouspullat ;) Muut saa syödä ne. En muista et meidän duunissa ikinä olis tarvinnu tarjoiluja roskiin kipata, kyllä ne aina johonkin keittiön pöydältä katoaa.<br />
<br />
Sallittua-kategoriaan kuuluu pikkujoulu (ja joulu) syömiset. Pikkujouluja on kahdet; kaverin järkkäämät "tyttöjenilta"-tyyppiset sekä työpaikan. Jouluja on myös kahdet :D Oman suvun kesken muutama päivä sekä toinen kattaus miehen suvun luona muutama päivä siihen perään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLANSNOLg1_SVjXJw0t5CDfIyooYyqIF8K3SnHQixPUjrq3e1wkmhFamAXXpz7uVcThUbEpARhqm9L06W24Uylh2JORHQXkSmdqHw4OxPtKFkA-A97RSHOICJZNm7nIPqHwMNbG0kYcJw/s1600/Christmas_treats.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLANSNOLg1_SVjXJw0t5CDfIyooYyqIF8K3SnHQixPUjrq3e1wkmhFamAXXpz7uVcThUbEpARhqm9L06W24Uylh2JORHQXkSmdqHw4OxPtKFkA-A97RSHOICJZNm7nIPqHwMNbG0kYcJw/s320/Christmas_treats.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Varsinkin tämä noin viiden päivän joulunvietto vähän kammottaa... Kai siitäkin selviää voittajana, jos vaan yrittää jättää ne tortut, pähkinät, piparit, juustot ja suklaat pieniin kerta-annoksiin :D Oikeastaan mikään varsinainen jouluruoka ei ole itselleni mitään suuren suurta herkkua ja joulun ruokalautanen koostuukin lähinnä peruna-kinkku-herne-skaalalla. Enemmän nämä makeat/jälkiruoat/naposteltavat on ne mistä joulun kalorit on mulle tehty...<br />
<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-86129315183735315992015-11-16T13:22:00.000+02:002015-11-16T13:22:43.802+02:00Arjen ja mielen kaaosta<br />
Tuntuu, ettei oikein mikään suju niinkuin haluaisi.<br />
<br />
Töissä ärsyttää, kotona ärsyttää, mies ärsyttää, vapaalla ärsyttää, kaverit ärsyttää, sukulaiset ärsyttää... Ihan kaikki asiat tuntuu nyt nyppivän tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän. Ei toki _ihan kaikki_ ihmiset, mutta epätavallisen paljon.<br />
<br />
Koko ajan on kiire, mihinkään ei ehdi keskittyä kunnolla, asiat jää tekemättä, stressiä pukkaa päälle... <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgHGEevcYkEuZsqWTvFfnNCy-nBOUUvvVMXlIQ7upCSaHQQiN_GxsNtOaSbx8OgBryUbXyYWUmlog1ObGDwkkAaxW1hjr-uPocML8ebmZ8vxf8zkY8CmZ5fhZu_iJKwb2fmBIe_rN4NiM/s1600/Chaos1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgHGEevcYkEuZsqWTvFfnNCy-nBOUUvvVMXlIQ7upCSaHQQiN_GxsNtOaSbx8OgBryUbXyYWUmlog1ObGDwkkAaxW1hjr-uPocML8ebmZ8vxf8zkY8CmZ5fhZu_iJKwb2fmBIe_rN4NiM/s320/Chaos1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Tuntuu, että haen taas paikkaani omassa elämässäni enkä oikein meinaa löytää sitä. Kuka olen ja mitä haluan? Mitkä ovat ne tulevaisuuden toiveet ja haaveet? Millä haluan elämäni täyttää ja mistä luopua? Mistä löytää aikaa itselle, lapselle, parisuhteelle, perheelle, liikunnalle, harrastuksille, kodin hoidolle, sukulaisten ja ystävien tapaamiselle...?<br />
<br />
Tällä hetkellä olen yhden lapsen äiti, haluaisin olla kahden. Ehkä kolmenkin, jos vaan onnistuu. Haluaisin olla taas kotona lapsen/lasten kanssa mieluummin kun töissä. Toisaalta kaipaan kyllä työelämän sosiaalista puolta, aikuisten seuraa ja aikuisten keskusteluja ja tekemisiä. Niin ja tietysti sitä kuukausipalkkaa, joka kaiketi oli kuitenkin se päällimmäinen syy töihin mennä hoitovapaalta, vaikka kotona olisikin voinut vielä olla noin vuoden päivät, kunnes juniori täyttää kolme vuotta.<br />
<br />
Tulevaisuuden toiveet liittyy juurikin lapsiluvun lisäämiseen. Lapsen kasvun seuraamiseen. En vaan kyllästy katsomaan kun pikku tyyppi mennä touhottaa, höpöttää omiaan ja on alkanut laukoa omia mielipiteitään. Ihan huippua :D Toki siihen liittyy myös "uhmakiukuttelua", kasvamista, uuden jatkuvaa opettelua, rajojen hakemista ja omien tunteiden käsittelyä, joka ei ihan vielä ole hanskassa.<br />
<br />
Työrintamalla en ole enää niinkään varma tulevaisuuden toiveista ja haaveista. Toimistossa on tylsää, kiirettä, epämukavaa, välillä jopa ahdistavaa... Koko ajan pitäisi suoriutua enemmästä, vähemmässä ajassa... Yrittäjyys, oman itsensä herruus houkuttelisi kovasti. Totaalinen alan vaihto. Mutta riittääkö jaksaminen ja osaaminen, pinna ja maltti, ideat ja innovatiivisuus... Ei ehkä ainakaan vielä. Ei ehkä tähän elämäntilanteeseen, kun on pieni lapsi.<br />
<br />
Tuntuu myös, että päivät on täynnä kiirettä ja menoa. Ettei mitään ehdi tehdä kunnolla ja tärkeätkin asiat siirtyy ja unohtuu. Jatkuva pitäis/on pakko-fiilis päällä. Jokin homma aina odottaa tekijäänsä.<br />
<br />
Tämän keskellä sitten pitäisi jaksaa panostaa itseensä, suunnitella ja "aikatauluttaa" ruokailunsa fiksusti ja ehtiä liikkumaankin. Arvatkaa vaan toteutuuko?<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-27133852732001139972015-11-02T08:35:00.005+02:002015-11-02T08:35:57.414+02:00Raskaaksi tuleminen ja paino(npudotus)<br />
Oletteko tutustuneet <a href="http://patrikborg.blogspot.fi/" target="_blank">Patrik Borgiin</a>? Tykkään hänen kirjoituksissaan siitä, että hän perehtyy ja kirjoittaa niin paljon painonhallinnan psykologisesta puolesta. Tuntuu, että omalla kohdallani kyse ei ole niinkään tiedon puutteesta mitä ja koska syödä, vaan juuri mielen ja mielialan vaikutuksesta omiin valintoihin.<br />
<br />
Erityisesti <a href="http://patrikborg.blogspot.fi/2014/06/syominen-paino-ja-raskaaksi-tulemisen.html" target="_blank">tähän tekstiin</a> raskaaksi tulemisesta ja painonhallinnasta/-pudottamisesta palaan yhä uudelleen, koska se on jälleen ajankohtainen. Tämä puolen vuoden yrittäminen ja siihen liittyvät angstit ja moninaiset tunteet alkavat jo oikeasti käydä psyykkeen päälle ja ovat jatkuvasti mielessä, halusin tai ei. Useimmiten ei. Varsinkin, kun ei voi tietää onko tämä puoli vuotta vaan alku vuosien taistelulle vai vaan lähtölaukaus jo nurkan takana lurkkivalle raskautumiselle.<br />
<br />
Keskenmeno taisi olla vaan piste iin päälle, että jotain on NYT tapahduttava tai heitän hanskat naulaan kokonaan.<br />
<br />
Faktahan on, että ylipaino vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin. On myös arvioitu, että ylipainoisilla on keskimääräistä enemmän keskenmenoja, muista raskauskomplikaatioista puhumattakaan. Tähän ei nyt ole lähdettä tarjota, nämä jutut tulee omista muistikuvista, mitä olen vuosien varrella kuullut ja lukenut. Lääkäreiltä, kirjoista, blogeista, tutkimuksista jne. Tällä hetkellä hoitava lääkäri ei juurikaan ole ottanut kantaa ylipainoon (tällä yrityskierroksella) sen enempää kun että tottakai painonpudotus hänen mielestään olisi suotavaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla sain painonpudotustavoitteen, jonka täytyttyä hoidot aloitettiin.<br />
<br />
Miksi se painonpudotus sitten on taas niin vaikeaa? Tuntuu tosi kurjalle, kun puhutaan, että nythän sulla on tarpeeksi motivaatiota pudottaa painoa, kun yrität lasta ja se on sen tulevan lapsen etukin jne. Tottakai on! Ymmärrän, tajuan, sisäistän, käsitän, olen samaa mieltä... silti: se ei vaan saa asiaa tapahtumaan, se ei auta laihtumaan.<br />
<br />
<i>Miksei saa? Miksei auta?</i> <br />
<br />
Yleisesti puhutaan, ettei raskaana oleva saa laihduttaa. Olen samaa mieltä, jos kyseessä on jo normaalipainoinen tai lievästi ylipainoinen henkilö. Omalla kohdallani, kun painoa on taulukoidenkin mukaan "sairaalloisesti" liikaa, raskausaikana painon putoaminen tai vähintään pysyminen samassa olisi kuitenkin suotavaa. Ja ihan mahdollistakin ilman varsinaista laihduttamista (jos sillä tarkoitetaan normiruokavalion karsimista, vähentämistä tai rajoittamista muun kuin sokereiden/rasvojen/"turhien kaloreiden" osalta), sillä kummasti se motivaatio vaan sitten löytyy tsempata ruokavalion kanssa, kun jo tietää, että siellä mahassa joku pieni kasvaa.<br />
<br />
Pasrasta olisi tietty aloittaa jo ennen raskautta.<br />
<br />
<i>Miksen siis aloita?</i><br />
<br />
<br />
<br />
(Tämän tekstin luonnoksen kirjoitin jo aikaisemmin, en julkaissut, koska kirjoitus jäi aina kesken muiden kiireiden vuoksi.)<br />
<br />
Kuin ihmeen kaupalla, sen enempiä miettimättä (tietoisesti ainakaan?) paino onkin pudonnut noin viikossa puoltoista kiloa. Hah. Ehkä alitajunta kuitenkin on alkanut jo töihin. Vaikka mielestäni herkkuja tässä ollaan popsittu ihan "tavalliseen tapaan" niin ehkä joku ryhtiliike on kuitenkin tapahtunut. Tai sitten se auttaa, että menkat on loppumassa :D Mietin jo, että pitäisikö taas alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa, mutta se on jotenkin niin rasittavaa. En muista, en ehdi, en jaksa... Ja sen tuijottaminen vie vähän niinkun ideaa tästä loppuelämän hyvän syömisen opiskelusta ja totuttelusta.<br />
<br />
Rennolla otteella siis vaan mennään ja panostetaan tuossa Pöperöproffankin blogikirjoituksessa jo esiin tulleita tärkeitä seikkoja: tasainen ateriarytmi, vihannekset, hedelmät ja kasvikset sekä yleistolkkua syömiseen :)<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-77018814329424669532015-10-26T11:12:00.001+02:002015-10-26T11:12:45.704+02:00No ei niin ei...<br />
Ei tullu plussaa raskaustestiin tälläkään kertaa. Odotukset oli kovat. Vkonloppumasis vedetty ja nyt uuteen nousuun, eiks jeh? Vielä kun oikeasti tuntuisi tuolta... Yh.<br />
<br />
Oikeasti tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, unohtaa koko asia ja alkaa sopeutumaan elämään yksilapsisena perheenä. Ei huonompi vaihtoehto sekään. Oma rakas pikku poika on maailman hienoin asia ja antanut niin paljon iloa ja onnea, etten voi koskaan missään sanoin kuvailla sitä kiitollisuuden ja onnentunteen määrää, jota tunnen aina kun saan pitää häntä sylissä, nähdä hänen nauravan ja juoksevan kohti äitiä huutaen :)<br />
<br />
Mutta kun sen mielen on kääntänyt sille vaihteelle, että toisen lapsen, sisaruksen ensimmäiselle lapselle haluaa ja sitä tässä aktiivisesti jo yli puoli vuotta on yritetty ja odotettu, niin ei se mieli enää niin vaan käänny. Eikä hiljene, ne yrittämisen ja epäonnistumisen ajatukset on jatkuvasti läsnä.<br />
<br />
Eihän se reilu puoli vuotta tai yksi keskenmeno ole vielä mitään sen rinnalla mitä jotkut joutuu asian tiimoilta läpi käymään... Toisaalta, jokainen oman tilanteensa ja jaksamisensa mukaan. Tuntuu vaan, että minun oma jaksaminen alkaa tämän asian suhteen olla jo aika pitkälti loppuun kulutettu...<br />
<br />
Jospa tässä välillä vaikka yrittäisi masistelun ja herkkujen syömisen sijaan keskittyä liikuntaan ja hyvään syömiseen? Jos vaikka... Tuntuu vaan, että käsillä oleva vuodenaika reipastumiseen ei taida olla mitä parhain.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijdE_qA95nrwGpAe1GeWbaXt-NMkUrNQxggUN5ZY4PDTFJAcQIZXgubRC7N9RRU3IKTZfgJFz7KGIuSP9DUUGWgvGNZ4fhgcZTF5cnJquyy1tUg5JpfvkOIEhR5QWXmBEPyXXF7Izc-AY/s1600/syksy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijdE_qA95nrwGpAe1GeWbaXt-NMkUrNQxggUN5ZY4PDTFJAcQIZXgubRC7N9RRU3IKTZfgJFz7KGIuSP9DUUGWgvGNZ4fhgcZTF5cnJquyy1tUg5JpfvkOIEhR5QWXmBEPyXXF7Izc-AY/s320/syksy.jpg" width="320" /></a> </div>
<br />
Periaatteessa tykkään syksystä; kuulasta, kirkasta, kauniin väristä... Mukava ulkoilla vielä viimeisissä auringonsäteissä ja kahistella lehtikasoissa. Tehdä syksyn puutarhahommat ja ehkä piipahtaa sienimetsässä.<br />
<br />
<br />
Käytännössä se on pimeää, masentavaa, sadetta ja harmaata. Nukuttaa ja tekee mieli vaan syödä ja löhötä. Painavat puutarhakalusteet ei mahdu kunnolla pihavarastoon, aina kun nokkas meinaat ulos pistää niin tuulee ja sataa vaakatasossa, joka paikassa on nihkeän kylmä ja märkä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo-XypwMo0mmFvhO98fZPC7x0JthxkauCcWX2nUyZplel-ka_mRnlshdZPck_E5Qjj4uGdA85dwdARo0IetX1-kmwodvjOmvcnme72raIjLEXu66rolKGS_1Jwj33-pnZf9erkb5uaPkc/s1600/Rainy-Night.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo-XypwMo0mmFvhO98fZPC7x0JthxkauCcWX2nUyZplel-ka_mRnlshdZPck_E5Qjj4uGdA85dwdARo0IetX1-kmwodvjOmvcnme72raIjLEXu66rolKGS_1Jwj33-pnZf9erkb5uaPkc/s320/Rainy-Night.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i><b>Kumman mielenmaiseman sitä tänä syksynä valitsisi? </b></i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red;">Ja hei! Enää 2 kuukautta jouluun!!! :D Hahaaaa!!! Seuraavat herkuttelut silloin...?</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiuoEy2NDCpmxv0TA6O16gIC2TnWfWOtjzgQUARLGPQkE6LG1hRpreyljAFQPQHEz93-G11xM0_B5sP2RsHSQcjJAAO6pV1ezlJU-IywrxTySutgAo_BT17IejFoNQu4eSi3BkE-kd8zk/s1600/joulu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiuoEy2NDCpmxv0TA6O16gIC2TnWfWOtjzgQUARLGPQkE6LG1hRpreyljAFQPQHEz93-G11xM0_B5sP2RsHSQcjJAAO6pV1ezlJU-IywrxTySutgAo_BT17IejFoNQu4eSi3BkE-kd8zk/s320/joulu.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-34282296370894922302015-10-19T17:42:00.000+03:002015-10-19T17:42:00.309+03:00Uuteen kiertoon...Kun vaan mieli pysyisi mukana.<br />
<br />
Seuraa yksityiskohtia lääkärikäynnistä ja omaa pohdintaa keskenmenosta, lapsen yrittämisestä ym. natinaa elämän epäreiluudesta.<br />
<br />
Tuntuu, etten oikein ehtinyt edes alkaa surra tätä varhaista keskenmenoa, kun jo lääkittiin ja ultrattiin seuraavaan yrityskiertoon. Halusin lamaantua ja hautautua sänkyyn peiton alle viikoksi. Tai kahdeksi. Tai loppuvuodeksi. Mutta työt jatkui, kierto jatkui, hoidot jatkui, elämä jatkui...<br />
<br />
Ei oikein meinannut olla työmotivaatiota ensimmäisellä viikolla. Aika paljon taas lueskelinkin muiden blogeja keskenmenosta, lapsettomuudesta, pitkällisestä raskauden yrittämisestä jne. Jotenkin saan niistä vertaistukea, vaikkei elämäntilanteet aina osukaan yksiin, ajatukset on kuitenkin usein aika samoja.<br />
<br />
Onneksi oli se oma rakas 2-vuotias touhottaja kotosalla keräämässä ajatukset ja kaiken vapaa-ajan itseensä. Se on huomattavasti parempaa terapiaa, eikä ollut niin aikaa oman navan tuijotteluun ja keskenään murehtimiseen iltaisin.<br />
<br />
Lääkärikäynnistä sen verran, ettei lääkäri ultratessa (kp10) sanonut MITÄÄN keskenmenosta, ilmeisesti kohtu oli jo siinä 10 päivän päästä vuodon alkamisesta täysin tyhjä. Keskustelussa sain vain kuulla, että kun viikon välein olin saanut digitaaliseen testiin tekstin "raskaana 1-2 vkoa", niin "kyllä se oikea raskaus on ollut". Jaahas. No selvä. Aika oikealta se minulle jo ehti tuntua, vaikkakin sitä onnea kesti vain noin viikon... Eli kyseessä oli kuitenkin hedelmöitynyt ja kohtuun kiinnittynyt (tai ainakin sitä voimakkaasti yrittänyt) munasolu, josta olisi voinut kehittyä lapsi, eikä kyseessä ollut pelkkä kemiallinen raskaus. Näin siis ihan oma analyysini aiheesta.<br />
<br />
Ymmärrän, että lapsettomuuslääkärille kaikki tämä on arkea, työtä. Hän näkee näitä tapauksia varmasti paljon, eikä olekaan tarpeellista tai asianmukaista uppoutua jokaisen potilaan suruun ja mietteisiin, eikä järkevää käyttää rajallista vastaanottoaikaa asiakkaan kädestä pitämiseen ja pahoitteluun. Itselleni tämä on kuitenkin täyttä totista elämää, joten jonkinlaista lisäkeskustelua, selitystä tapahtuneelle olisin kaivannut. En kuitenkaan viitsinyt lääkärille tai hoitajille tästä sanoa, en tiedä olisiko kukaan pystynyt kuitenkaan keskustelemaan asiaa auki. Psykologille en ehkä kuitenkaan tahtoisi, sillä ennemminkin haluaisin lääketieteellistä selkeyttä siihen mitä juuri tapahtui ja miksi. Voi olla, ettei vastauksia vaan yksinkertaisesti ole.<br />
<br />
Mietin sitäkin, että kun raskaus meni näinkin alussa kesken, ei sitä jollain tapaa noteerata niin paljon kun esim. 10 viikkoa myöhemmin kesken mennyttä raskautta. Ihan syystäkin, onhan se paljon rankempaa olla kantanut lasta ja ajatusta raskaudesta ja tulevasta vauvasta 3 kuukautta kuin viikon. Silti jäi jotenkin olo, ettei tätä nyt pidetä minään, ei tätä kannata kelailla, eteenpäin vaan... Mitä jos ei jaksa?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuphQs1y7dMFDS3s2sQR0rl1IS9JvU0yHHhCXje5seBxzR8-meOJLPywX4G8QxhvvyW0DVm12pUpbnCSJmqEkSuXQnVehDBDUKbM2e6d_bWcvwVtKTrjQrvXnGmN4eSV-WGrj5UDCZn1w/s1600/candles_withtext.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuphQs1y7dMFDS3s2sQR0rl1IS9JvU0yHHhCXje5seBxzR8-meOJLPywX4G8QxhvvyW0DVm12pUpbnCSJmqEkSuXQnVehDBDUKbM2e6d_bWcvwVtKTrjQrvXnGmN4eSV-WGrj5UDCZn1w/s320/candles_withtext.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Toki ne harvat ystävät, joille olen tästä kertonut ovat olleet todella pahoillaan, tarjonneet sympatiaa ja keskustelua, olkapäätä johon itkeä. Mieskin on pahoillaan, ei vaan oikein osaa sanottaa tunteitaan, tai niitä ei sen kummemmin vaan ole. "Pettynyt" on sana, jonka hänestä sain irti. Siitä tuli oikeastaan vaan itselleni pahempi olo, ihankun hän olisi pettynyt minuun... Asia ei tietenkään näin ollut. (Tottakai naisellisesti vedin jo syvään henkeä valmiina räkäiseen byyääää-keskusteluun sanasta "pettynyt" kun raukka ehti onneksi pikaisesti selittää, ettei tietenkään ole pettynyt minuun vaan siihen, ettei tästä raskaudesta nyt vauvaa tullutkaan...)<br />
<br />
Jännästi ehdin jo potea ensimmäiset raskausoireetkin, väsymyksen ja iltapalelun. Myös alavatsassa alkoi tuntua tietynlaista paineen tunnetta. Tällaista en ole kahdessa aikaisemmassa raskaudessa kokenutkaan. Sekin kyllä loppui ja vaihtui sitten niihin menkkamaisiin kramppeihin, kun vuoto alkoi. Nyt jäin pohtimaan, olikos e oire raskaudesta vai oire alkavasta keskenmenosta. Voin olla varma, että tuo tunne tai sen puuttuminen vainoaa minua mahdollisessa seuraavassa raskaudessa, kun kuulostelen ja tunnustelen onko vai eikö, jatkuuko vai eikö, tuntuuko vai eikö, tarkoittaako se raskaudesn jatkumista vai päättymistä... Näitä pohdintoja voi jatkaa äärettömiin :/<br />
<br />
Omalla tavallaan omituisen ja jännän tästä kaikesta mielenmyllerryksestä tekee se, että saatan olla jo uudestaan raskaana. Tai sitten ei ja uutta raskautta saa odottaa kuukausitolkulla. Kun asiaa ei voi vielä varmaksi tietää (testata). Mistähän löytyisi taas se maltti odottaa reilu viikko ennenkuin tämä kierto on päässyt loppuun ja "pääsee" taas tekemään raskaustestin?<br />
<br />
Paino junnaa. Välillä syödään ihan liikaa ja huonosti (suruun?), välillä ruokaillaan oikein mallikkaasti. Juuri nyt en jaksa keskittyä säännönmukaiseen painonhallintaan/-pudotukseen, vaikka pitäisi. Todellakin pitäisi. Ohhoijaa...<br />
Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-32032436825993253842015-09-28T13:23:00.002+03:002015-09-28T13:26:05.207+03:00Ensimmäinen, toinen, kolmas...Niinhän siinä sitten kävi, että hihkuin liian aikaisin (vaikken nyt ihan uskokaan, että se hihkuminen tämän "aiheutti") ja tiputtelu alkoi torstaina, kunnon vuoto lauantaina. Eipä olla enää raskaana.<br />
<br />
Soittelin aamulla klinikalle, niin ei tarvitse tulla edes verikokeeseen, jota vielä perjantaina soittaessani mietittiin maanantaille raskauden/keskenmenon varmistamiseksi, kun vuoto oli ihan tiputtelua. Nyt kun vuoto on niin runsasta, keskenmeno on melko varma ilman verikoettakin.<br />
<br />
Tämä on nyt herättänyt taas hirveän kirjon erilaisia tunteita kiukusta pettymykseen, surusta varovaiseen ymmärrykseen, mutta seassa on kuitenkin pieni pilkahdus toivoa. Voin vieläkin tulla raskaaksi. Ehkäpä seuraavalla kerralla taas onnistuu ihan loppuun saakka.<br />
<br />
Ehkäpä...<br />
<br />
Muita aiheeseen liittyviä "latteuksia" tässä kelailleena (yleensä ne vaan ärsyttää) tulin taas siihen tulokseen, että menee mieluummin kesken sitten aikaisemmin kun myöhemmin ja että mieluummin keskenmeno heti alussa kun lapsella kehitysvamma. Eipä nämä silleen varsinaisesti lohduta, mutta jotenkin ehkä auttaa asian käsittelyssä.<br />
<br />
Nyt ollaan siis tilanteessa, että pyöreästi viidessä vuodessa minulla on ollut kolme raskautta, 2 keskenmenoa ja 1 terve lapsi. Yhteenlaskettuna "raskauden yritystä" yli kolme vuotta, raskautta reilu 11 kk (yksi "täysaikainen ja vähän ylikin" ja 3 viikkoa plus nyt tämä tuorein 1 viikko) ja ehkäisyä (hormonikierukalla) 4kk. Lääkärikäyntejä ollut useita kymmeniä, rahaa mennyt varmasti useita tuhansia. En ole kumpaakaan sen tarkemmin laskenut.<br />
<br />
Ja toiset saa pari lasta viidessä vuodessa tuosta noin vaan. Kyllä, olen myös hieman katkera kaikessa tässä tunnemyllerryksessäni. Elämä ei oo reilua, monessakaan asiassa. Aika väsynyt olo henkisesti kuitenkin. Se alkuraskauden jäätävä fyysinen väsymys (ja muutkin oireet) poistui suunnilleen samoihin aikoihin, kun runsas vuoto alkoi.<br />
<br />
Erona ensimmäiseen keskenmenoon kuitenkin se, että on jo se yksi maailman ihanin lapsi <3 Olen hänestä äärettömän iloinen ja onnellinen, erityisesti tällaisissa tilanteissa se kiitollisuus korostuu. Toisaalta, kun on jo kokenut miten äärettömän hienoa pienen ihmisen kasvua ja kehitystä on seurata ja olla hänen elämässä läheisesti mukana, olla niin tärkeä jollekin pienelle, niin tämä menetys tuntuu sitäkin suuremmalta...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0WNlLmuJ0fA0N9PeOhu85ll76299mmxzSpDLXXRCPY4BnJkSJ39CdrVTJp1inFX6_PUqKfDAqw1PHaWTkn4KGgqssIUr6O1ohQNePlACi3oyWBWujoh_wXc0aa0R9A1-mVABS3FYIJQc/s1600/miscarriage.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0WNlLmuJ0fA0N9PeOhu85ll76299mmxzSpDLXXRCPY4BnJkSJ39CdrVTJp1inFX6_PUqKfDAqw1PHaWTkn4KGgqssIUr6O1ohQNePlACi3oyWBWujoh_wXc0aa0R9A1-mVABS3FYIJQc/s320/miscarriage.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-76660609159952718842015-09-21T13:47:00.000+03:002015-09-21T13:47:52.607+03:00Mitä mulle kuuluu?Tätä on nyt parikin kaveria kysellyt, kun ollaan nähty pienen tauon jälkeen. Mietitääs nyt oikein mitäs mulle sitten oikeasti kuuluu... Vähän niinkun vaihdellen negatiivista ja positiivista...<br />
<br />
Painossa ei juurikaan havaittavissa muutaman kilon liikehdintää enempää. Nyt en oo edes viikkoon viitsinyt (muistanut?) vaakaa käydä rääkkäämässä. <br />
<br />
Töissä on kiirettä ja havaittavissa pientä motivaation puutetta. En ole unelma-ammatissani, mutta keksin kyllä hetimmiten parisenkymmentä ammattia, joissa viihtyisin todella paljon huonommin. Pidemmällä miettimisellä löytyis parisataa. Nykyinen työyhteisö ja -edut on hyvät. Työajat säännölliset. Työmatka voisi olla lyhyempi, mutta pk-seudulla kilometreissa "lyhytkin" matka julkisella liikenteellä nyt vaan kestää ja joka arkipäivä Helsingin keskustaan ajaminen ja siellä parkkeeraminen olisi ehdoton nounou-juttu mulle. Ja hemmetin kallistakin se olisi.<br />
<br />
En oikein tiedä vieläkään mitä haluaisin "aikuisena" tehdä. Olen jotenkin vaan ajatunut tähän työhön. Aloitin ko. firmassa siis jo kohta 10 vuotta sitten ja olen liikkunut firman sisällä tehtävästä toiseen. Tällä hetkellä en edes osaa sanoa onko nykyinen tehtävänkuva se mielenkiintoisin. Tai edes kovin pysyvä.<br />
<br />
Kokeilin siipiäni toisella alalla, jonka ajattelin olevan ainakin lähellä unelma-ammattiani. Ei ollut. Tai olisi ollut jos sillä olisi elänyt, mutta kun ammatinharjoittamisesta tuli lähinnä velkaa, tai noh, ei ainakaan varsinaista palkkaa pystynyt nostamaan, niin eipä sitä paljon pidemmän päälle kannattanut jatkaa, vaikka kivaa olisi ollutkin...<br />
<br />
Jos voittaisin lotossa (aika epätodennäköistä, koska en lottoa) olisi unelmani perustaa oma käsityöpuoti, jossa voisin itse tehdä tuotteita, silloin tällöin toimia myyjänä ja myydä myös toisten käsityöläisten tuotteita. Sivussa voisi olla vaikka ihana kahvila muhkeinen värikkäine eriparisohvineen ja -tuoleineen, sellainen fiilistelyalue.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9oZbInIZt92qkXw5GXw1fq_okRIFdA9yM0qZ28jlZgvmz8OFxaND93JfIjZTsCm603rYjWzRoSQNpfZENeREbVIidFKh5XbbxQWgQt5yeynhrrdw1FpljLeobHdom6Nr2Nl4y3s2cXXo/s1600/cafe1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9oZbInIZt92qkXw5GXw1fq_okRIFdA9yM0qZ28jlZgvmz8OFxaND93JfIjZTsCm603rYjWzRoSQNpfZENeREbVIidFKh5XbbxQWgQt5yeynhrrdw1FpljLeobHdom6Nr2Nl4y3s2cXXo/s320/cafe1.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWlrWxV4_Vn11Ug7k5nP_w1NwdXNCBYGkQOh_z9fB_AkWvOqWsiC6zSEQZw1TASDdtJhf1-ilCzGYPpFJIE924d3RAKC-vvgd-qHyfGuYM69KyZoK4LlXFax84tWGhCeaVhUiabt7nLEA/s1600/cafe2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWlrWxV4_Vn11Ug7k5nP_w1NwdXNCBYGkQOh_z9fB_AkWvOqWsiC6zSEQZw1TASDdtJhf1-ilCzGYPpFJIE924d3RAKC-vvgd-qHyfGuYM69KyZoK4LlXFax84tWGhCeaVhUiabt7nLEA/s1600/cafe2.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwz9HRnSWv3HUkmCuPvyv6oMKlMP-qnPXt5MP3pPB1_jeqv4hI1chCgyxnPSPqmr5NkXQ8w0YeQJIch5zeZdflZea6UcW0XFvCmn6tt4n2_q1QuIb6w-m8_6vHqg0qxV8VYufUqrpo8jM/s1600/cafe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwz9HRnSWv3HUkmCuPvyv6oMKlMP-qnPXt5MP3pPB1_jeqv4hI1chCgyxnPSPqmr5NkXQ8w0YeQJIch5zeZdflZea6UcW0XFvCmn6tt4n2_q1QuIb6w-m8_6vHqg0qxV8VYufUqrpo8jM/s1600/cafe.jpg" /></a></div>
<br />
Parasta olisi, jos itse saisi suunnitella ja päättää, mutta olisi työntekijöitä, jotka hoitaisivat hommat jos ei itse ehdi/viitsi :D Osuuskunta-meininki ei ole mua varten, liikaa liikkuvia osia ja henkilökemioita. Noooh, ainahan sitä saa haaveilla...<br />
<br />
Viime viikon olin kokonaan sairaslomalla, sillä jalka. Kiukkua ja kenkkuaa, kävely sattuu ja sen jälkeen myös turpoaa ja särkee. Sitten varaan liikaa toiselle jalalle, joten sekin särkee. Kahden eri lääkärin mielestä eri vaiva ja eri hoitomenetelmät. Samaa mieltä olivat kuitenkin, että paljain jaloin ja huonoilla kengillä (ballerinat, crocsit, muut ohutpohjaiset) kengät on erittäin huonot just nyt mun jalkaan. Hyvä, tukeva kenkä, mielellään kuulemma lenkkari. Joten nyt sitten yritetään sovitella koon 43 pronaatio-juoksukenkiä leggareihin ja mekkosiin :D Voi kertoo, ettei oikein istu, yhyyyyy...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-o3qAmrgIo3MAevnJ_Bth8JXxzfKwmOgNSMjYrRV2W9o5BRwlAU60Z8kIZGuD6-1RPA7vOqy0dl5e_AlF01jawZUTvcbqDlpuGKTQtbvqTWHs8NzWPEmjaM39dVd3csneBWClQ1mllUM/s1600/running-shoes.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-o3qAmrgIo3MAevnJ_Bth8JXxzfKwmOgNSMjYrRV2W9o5BRwlAU60Z8kIZGuD6-1RPA7vOqy0dl5e_AlF01jawZUTvcbqDlpuGKTQtbvqTWHs8NzWPEmjaM39dVd3csneBWClQ1mllUM/s320/running-shoes.jpg" width="320" /></a></div>
Muutes mulle kuuluu myös kiireistä. Salille pitäis ehtiä (tai nyt kun jaloillaan ei kannattaisi hyppelehtiä niin edes vesijumppaan tai venyttelyyn), sillä päätä särkee lähes joka päivä ja siihen auttaisi, edes hieman, se että liikkuu säännöllisesti. Ystäviä olisi kiva ehtiä näkemään, perheen kanssa puuhaamaan, arjen askareet hoitamaan jne. Aloitin taas aikuisopiston kerran viikossa yhden illan nielevän harrastuksen. Se on kivaa ja ihanaa ja tykkään tosi paljon, mutta se on tietty aina aikaa pois kotoa juniorin luota. Ehkä äitille se oma harrastus sallittakoon, että on sitä "omaakin aikaa", mutta kyllähän siitä aina potee huonoa omaatuntoa vaikka mikä olisi.<br />
<br />
Ja sitten... aion nyt uskaltaa heti alkuunsa kertoa, että lauantaina tein positiivisen raskaustestin :)<br />
<br />
IIIIK!!! :) Raskausviikkoja ei siis kasassa juuri mitään, muut kuin mies ja läheisin ystävä ei asiasta vielä tiedä... Itsekään en ole ajatukseen vielä ehtinyt tottua, tai oikeastaan edes uskallakaan vielä ajatella, että tämä on oikeasti totta. Vaikka siis erittäin odotettu ja toivottu tila onkin!<br />
<br />
Aika tasan puoli vuotta tällä kertaa ehdittiin raskauden alkua odotella. Kävin tosiaan jo heti alkuunsa lapsettomuusklinikalla ensimmäisen lapsen yrittämisestä tutulla lääkärillä (ja sittemmin siis joka kuukausi siellä oon ravannut) ja hormonihoidosta tämä raskaus on apua alkuunsa saanut. Sen ihmeempiin hoitoihin ei vielä ehditty mennä, pelkkä lääkitys: femar kiertoa säännöllistämään ja munasolun kasvua tukemaan sekä pregnyl ovulaatiota takaamaan.<br />
<br />
Nyt kaikki varpaat ja sormet ristissä ja solmussa, että tämä raskaus kestää... Uh, jännittää. Vauva <3<br />
<br />
Ihan ensimmäinen raskautenihan päätyi keskenmenoon, joten siitä vielä aika kipeät muistot pelottelemassa takaraivossa, että mitä tahansa voi käydä.<br />
<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-60395007566996901382015-08-31T16:20:00.002+03:002015-08-31T16:20:38.853+03:00Herkuilla vai ilman ja miten sen edistymisen kanssa kävikään...?Kävin juuri päivittämässä painon tuonne edistymis-välilehdelle. Ja hmmm, ei sitä ehkä enää "edistyminen"-nimellä kannattaisi pitää, "paikallaan junnaaminen" olisi sopivampi nimitys. Toisaalta, ihan kiva, ettei sopiva nimitys olisi esim. "lisääntyminen" tai muuta vastaavaa painonnousuun viittaavaa :P<br />
<br />
Oivoi. Aikaa kuluu, mukamas juttuja tehdään ja pohditaan, mutta varsinaisia tuloksia (vaa'alla, salilla, mittanauhassa tai ulkonäössä) ei ole havaittavissa. Millähän tämän "projektin" saisi taas potkastua käyntiin? Niinkun oikeasti. Käytännössä. Ei vaan ajatuksissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgk3we2Zw7UavnfN5PA2K_pX1DQS_Jw4O6JfxLKc5d6AMCXJSuVu4LZ5BnPD4bruVemLI3ooWJKyutlFgJ58ZAVAkHEnbcJiWohgdBegwqLGWbDkj9j4WebDD4z4dlKFkGhkw3LdlUEwg/s1600/whole_lotta_nothing.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgk3we2Zw7UavnfN5PA2K_pX1DQS_Jw4O6JfxLKc5d6AMCXJSuVu4LZ5BnPD4bruVemLI3ooWJKyutlFgJ58ZAVAkHEnbcJiWohgdBegwqLGWbDkj9j4WebDD4z4dlKFkGhkw3LdlUEwg/s320/whole_lotta_nothing.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Herkkulakosta sen verran, et se menee "arjessa" ihan kivasti. Poikkeuksena näemmä viikonloppu, kun eteen sattuu kaikennäköistä ulkona syömistä-lastensynttäreitä-leffaillan jäätelöannoksia yms. Kraaaaaaahhhhh...<br />
<br />
Jatketaan.<br />
<br />
Olen semi-lakossa? :D<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-14178901545517589482015-08-28T14:26:00.000+03:002015-08-28T14:26:07.254+03:00Herkkulakon kuulumisetSuunnilleen tuossa maanantaina päätin alkaa herkkulakkoilemaan ja tein pientä listaa mitä se minulla pitäisi sisällään (<a href="http://mamakuntoon.blogspot.fi/2015/08/herkkulakko.html" target="_blank">edellinen kirjoitus</a>). Tavallaan oon onnistunu tavallaan en. Eli herkkulakkoilijan tunnustukset (ja kootut selitykset) tulee tässä:<br />
<br />
- maanantaina illalla söin pakastimesta jäätelöt pois (niitä oli 2 puikkoa ja 1 tuutti), että voin alkaa kunnolla herkkulakkoon ;) ettei sitten oo kotona mitään herkkuja huutelemassa...<br />
- suolapähkinöitä oon ottanu lounaalla salaattipöydästä salaatin sekaan noin yhden ruokalusikallisen parina eri päivänä (ei mielestäni suuri rikkomus, vai mitä?)<br />
- muutaman kerran oon työmatkalla ostettuun latteen heittänyt sokerit sekaan vanhasta tottumuksesta (ja koska se vaan on niin paaaaaaaljon parempaa sokerin kanssa) ja paristi työpaikan automaattikahviin laittanut makeutusainetta (koska automaattikahvi)<br />
- koulutuspäivän "kunniaksi" kahvitauolla kahvikupin viereen lautaselle eksyi pala marjapiirakkaa. (kouluttaminen ei siis kuulu omaan työhöni ja kammoan sekä välttelen parhaan kykyni mukaan moisia tilanteita, mutta nyt vähän niinkuin ajauduin pitämään osan koulutuksesta... Yh.)<br />
<br />
Muuten herkkulakko on pitänyt paremmin kuin hyvin. Omasta mielestäni :) En ole ostanut mitään herkkuja enkä ole sortunut niihin muuallakaan em. tapauksia lukuunottamatta. Mietin juuri, että ehkä tästä asiasta ei kannata nyt niin jyrkkää tai hankalaa tehdä, kun tässä kumminkin rakennellaan pohjaa pysyvälle paremmalle syömiselle ja ennenkaikkea paremmille ruokailutottumuksille loppu elämäksi.<br />
<br />
Sitten se iso hämmästyksen aihe: paino on noussut! :O Mitä ihmettä? Ei paljoa, mutta vaaka näyttää hieman enemmän kuitenkin...<br />
<br />
Mielestäni oon syönykin ihan kohtuudella, tasaisesti, perusruokaa... Noh. Ehkä odotan vielä viikonlopun yli, että mikä on lopullinen tuomio ensimmäisestä herkkulakkoviikosta.Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-12343678224385630712015-08-24T10:16:00.001+03:002015-08-24T10:17:20.710+03:00HerkkulakkoKoska menin näppäränä juuri edellisen postauksen kommentissa lupaamaan, että "nyt alkaa herkkulakko", niin kai sen on sitten pakko alkaa. AAAAAAARGH!!!<br />
<br />
Ensiksi pitää <b><span style="font-size: large;">määritellä "herkku"</span></b>. Minun määritelmäni tässä on seuraavanlainen: Lisätty sokeri tai sokeria yltiöpäisesti sisältävä, ei perusruokavalioon kuuluva, ylinmääräinen "ei tarpeellinen" makea/suolainen mussutettava.<br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Poikkeukset</span></b>: juhlissa/kylässä saa maistaa VÄHÄN, jos on jotain tosi spesiaalia ja/tai ei kehtaa kieltäytyä.<br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Pääosin nyt jää siis pois</span></b>:<br />
- sokeri kahvista/teestä<br />
- suklaat, namit<br />
- keksit<br />
- jäätelöt<br />
- sipsit, suolapähkinät, popcornit<br />
- pullat, leivonnaiset<br />
- vanukkaat yms jälkiruokamössöt<br />
- tavis sokerilla kyllästetyt limut, mehut<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcfl0QERNAcRRkgTV5KXUFXh8MTrJij3Qh8OE_fEVBCw_uSOenKdDS0EHjmAie2JuGkFF_sfMG1IzQCeljW7YgyTR6qf6NHqU6e9fzATskqRWwDLyK3gZKbAA6U-HR4cuEDMPFVJNE8ZY/s1600/no_chocolate.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcfl0QERNAcRRkgTV5KXUFXh8MTrJij3Qh8OE_fEVBCw_uSOenKdDS0EHjmAie2JuGkFF_sfMG1IzQCeljW7YgyTR6qf6NHqU6e9fzATskqRWwDLyK3gZKbAA6U-HR4cuEDMPFVJNE8ZY/s1600/no_chocolate.jpg" /></a></div>
<br />
<b><span style="font-size: large;">Sallittakoon</span></b>:<br />
- hieman sokeria sisältävä mansikkasurvos pakkasesta (rahkan/jogurtin joukkoon)<br />
- xylitol-pastillit (ei kilotolkulla)<br />
- hunaja teessä (pieni määrä)<br />
- light-limut, tuoremehut (ei lisättyä sokeria)<br />
<br />
Saatan hieman muokata listaa ilmenevien tarpeiden mukaan, järkevästi :)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjadc1IiVhyEXSvVMcMEKUD7nTwNjBSOjNFkx_19SaNVCvGv5bCa4KN71hrVIL7bHaFPbF-H2t5H4CwABMcJ8X1QdyM0zwhOoVNvwCE1pGoVT8XTi3AV71KXOBcSiUgKq4C8LvLztGwvkk/s1600/b2a4bb4faf918f6d171bf6e3a579b198.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjadc1IiVhyEXSvVMcMEKUD7nTwNjBSOjNFkx_19SaNVCvGv5bCa4KN71hrVIL7bHaFPbF-H2t5H4CwABMcJ8X1QdyM0zwhOoVNvwCE1pGoVT8XTi3AV71KXOBcSiUgKq4C8LvLztGwvkk/s320/b2a4bb4faf918f6d171bf6e3a579b198.jpg" width="213" /></a></div>
<br />
Ja tämän <b><span style="font-size: large;">setin kesto</span></b>:<br />
Aloitetaan sillä, että <b><span style="font-size: large;">viikkokin olisi minulle jo hyvä aika</span></b>. Sillä saa ehkä tämän fyysisen ja henkisen tarpeen katkaistua? Kaikista hienointa olisi, jos vaikka tuonne jouluun saakka selviäisi ilman suklaita/herkutteluja/mässäilyjä, mutta katsotaan nyt...<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-26564260556043459462015-08-21T09:21:00.002+03:002015-08-21T09:22:15.133+03:00Voi herkkuMiten tämän "kierteen" saa katkaistua? Onko jossain AH? Anonyymit herkuttelijat. Ei voi ensimmäistäkään kauppareissua tehdä, ettei mukaan tarttuisi jotain hyvää mussutettavaa. Todella rasittavaa. Miten saisi taas itsensä skarpattua siihen, ettei koko ajan nassuttaisi jotain?<br />
<br />
Pitääkö lopettaa kokonaan napostelu? (Apua!) Suuhun laitetaan ruokaa vaan kun takamus on ruokapöydän penkissä kiinni ja vain tiettyinä kellonaikoina? Pitääkö opetella napostelemaan jotain terveellista? Porkkanaa ja kukkakaalia? (Hyi.) Pitääkö alkaa syömään hulluna xylitolpastilleja tai purkkaa?<br />
<br />
Mikä teillä toimii?<br />
<br />
Yritin tässä yksi päivä jo alkaa kokonaan vierottautumaan sokerista/makeutusaineista. Hyvin meni työpäivän aikana kolme kuppia kahvia ilman sokeria, mutta kun tuli aika vaihtaa teehen (kahvikiintiön täytyttyä) niin hunajaahan sinne teekuppiin solahti. Ei ehkä yksittäisenä tekona niin suuri rikos, mutta kuvaa hyvin tätä mun "nyt minä päätin ja teen"-linjan pitämistä...<br />
<br />
Mistä apua/vinkkejä herkuttelun lopettamiseen?<br />
<br />
Meikäläisen kohdalla "pidät vaan tasaiset ruokarytmit ja syöt tarpeeksi proteiinia/hitaita kuituja/ blaablaablaa ei just nyt toimi...<br />
<br />
Öyh.<br />
<br />
Niinjoo. Menkkoja odotetaan alkavaksi hetkenä minä hyvänsä. (Syy??)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvuUbHKsAxDmMZc5CThzvmup_cVRSuOd6EOfyrJbDrCKQGDbyarti5G2HAwivn8aq_cgyDqWClLeeiHJfdTi9a8hT-r49njMaS5FYWc6OkGERIzQJp90T-45aWOXFSf0j_fT_FwitLn-E/s1600/Domo_with_candy_corn_for_Halloween.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="247" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvuUbHKsAxDmMZc5CThzvmup_cVRSuOd6EOfyrJbDrCKQGDbyarti5G2HAwivn8aq_cgyDqWClLeeiHJfdTi9a8hT-r49njMaS5FYWc6OkGERIzQJp90T-45aWOXFSf0j_fT_FwitLn-E/s320/Domo_with_candy_corn_for_Halloween.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-33581116858123044572015-08-16T10:21:00.000+03:002015-08-16T10:21:00.189+03:00Lisää "haasteita"Eli vastauksia kysymyksiin, jotka pöllin <a href="http://oikeushyvaanoloon.blogspot.fi/" target="_blank">Viktorian</a> blogista ;) Koska nää on mun mielestä vaan niin hauskoja vastailla.<br />
<br />
<b>1. Millaisia suunnitelmia sinulla on syksyksi?</b><br />
<br />
Noooh, laihtua olis kiva ja tulla raskaaksi. Siinäpä ne päällimmäiset "pikku jutut" :D<br />
<br />
Seriously, ajattelin ottaa liikunnan taas säännölliseksi osaksi elämää. Aikatauluja ja paikkoja/lajeja pitää vielä vähän säätää koska työ-päiväkoti-systeemi vaatii omat totuttelunsa ja kotonakin olis joskus kiva lapsen kanssa olla, niinkun ajan kanssa rauhassa, mutta haluaisin vihdoinkin päästä eroon jatkuvista niska-hartia-jumitus-päänsäryistä ja yksi apu tulee liikunnasta. Kunhan se on säännöllistä.<br />
<br />
Haluaisin myös ommella enemmän. Itselle ja lapselle. Ehkä jopa miehellekin jotain pientä. Tai tehdä muuta kivaa juttua käsillä, vaikka virkata kuteesta mattoja (jos niska kestää.)<br />
<br />
Yritän myös panostaa pikku hiljaa taas ruoan laatuun ja määrään. Säännölliseen hyvään syömiseen. Herkkujen vähentämiseen. Päättömän mässäilyn lopettamiseen.<br />
<br />
<b>2. Paras liikuntamuoto juuri nyt ja mikä siinä on parasta?</b><br />
<br />
Erilaiset vesijumpat. Tykkään tosi paljon vedestä ja vesijumppa on yleensä tehokasta, mutta nivelystävällistä. Ei tarvii illalla itkeä kun jalkapohjat tai jalkapöytä särkee liikunnan seurauksena. Vesi kannattelee, mutta antaa samalla hyvin vastusta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSG-kYG1-Nc2gY5-twSUuuwBv5XbSpPmZbFWUAYJiXETDYx3DDHIcInMIGcDW41KK4xzWb4CyhRaArfLqbHLmZirV4Hu_ovlc0pixcueyNAHS_2sgCH7AbynQ2iSjkhS3VZNYTTmb6CRs/s1600/6f29c8469c19c4a855982f2c4fc0dbef.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="184" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSG-kYG1-Nc2gY5-twSUuuwBv5XbSpPmZbFWUAYJiXETDYx3DDHIcInMIGcDW41KK4xzWb4CyhRaArfLqbHLmZirV4Hu_ovlc0pixcueyNAHS_2sgCH7AbynQ2iSjkhS3VZNYTTmb6CRs/s320/6f29c8469c19c4a855982f2c4fc0dbef.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Chiball olisi myös hauskaa, mutta sen aikataulu (salin jumppakalenterin aikataulu) ei vaan nyt vaan tällä hetkellä toimi muun elämän kanssa.<br />
<br />
<b>3. Museo vai baari?</b><br />
<br />
Riippuu museosta, mutta yleensä kyllä baari :) Pääsee tanssimaan ja kuuntelemaan musiikkia. Mielellään live-musiikkia. Näkee ystäviä. Voi seurailla ihmisiä kun ne törttöilee :D Hyvää viihdettä, kun itse harvoin juo ja toooodella harvoin enemmän kun pari drinksua. <br />
<br />
<b>4. Pihallesi ilmestyy aikakone. Miten toimit?</b><br />
<br />
Eka varmaan mulkoilen naapuriin aidan yli tai raoista, että taasko te heivasitte jotain roinaa meidän puolelle??! (Meidän pihalta, aidan vierestä on löytynyt mm. joulukuusi, tyhjä kaljatölkki, aurauskeppi, tennispallo...)<br />
<br />
Olen oikeasti varmaan niin epäluuloinen, etten uskaltaisi moisella masiinalla tehdä mitään. Jos joku voisi todistaa sen olevan varmasti toimiva ja takaisi, että sillä pääsee takaisinkin haluaisin käydä vierailulla ajassa, jossa isäni oli vielä elossa, vähän jutustella ja tutustua näin aikuisen mielellä siihen millainen hän oli. <br />
<br />
<b>5. Millaisista kulttuurin muodoista nautit?</b><br />
<br />
Onko kirjallisuus kulttuuria? Hömppäkirjallisuuskulttuurista? Elokuvista (action/seikkailu). Livekeikoista.<br />
<br />
Oon toki käyny teatterissa, baletissa, oopperassa, taidenäyttelyssä... Eniten em. vaihtoehdoista pidin Maija Poppanen teatteriesityksestä ;)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp6gu0BD140aRUnNQ-AuDrs3u5zUnV0MZqOn4j5eNClGZOQyToUO5SSf6Z0a-gJjK-cstDcVrte5YAQQfgSfAaxNJAkqtXJIBnJgfMZlkn6kz1cYl84Bk3r7nIkklS11f2molgSYl0Ks8/s1600/Mary+Poppins.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp6gu0BD140aRUnNQ-AuDrs3u5zUnV0MZqOn4j5eNClGZOQyToUO5SSf6Z0a-gJjK-cstDcVrte5YAQQfgSfAaxNJAkqtXJIBnJgfMZlkn6kz1cYl84Bk3r7nIkklS11f2molgSYl0Ks8/s320/Mary+Poppins.jpg" width="249" /></a></div>
<br />
<b>6. Mitä tv-sarjaa suosittelisit lukijoillesi?</b><br />
<br />
Hmmmm... mistä kukakin tykkää. Itse tykkään lähinnä etsivä/rikos/poliisisarjoista. Tällä hetkellä nautintohermoja kutkuttaa Mentalist, Holmes NYC, Kohde, Blacklist ja Glades. Jonain muuna aikana joku muu. Nämä siis digiboxilta tv-tallenteina tällä hetkellä menossa, katsotaan kun ehditään.<br />
<br />
<b>7. Entä mitä kirjaa suosittelisit?</b><br />
<br />
Jotain hyvät tavat ja kultaiset käytössäännöt-opasta, ihan kaikille kanssaihmisille, erityisesti julkisissa kulkuvälineissä liikkuville ja ruokakaupoissa kävijöille. Uh.<br />
<br />
<b>8. Parasta juuri nyt?</b><br />
<br />
Että kesää on vielä jäljellä ja elämän palaset on ihan mallillaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWZJA_gmYnHH-jn5hyphenhyphen6UeEukeeCQgDxok25KV-mk9AsMwg6Y3xgL_-VW2WetQZ525dyKMAROQeGZozoZaShf1tu57bgQualL-qKAwGPTQB6otrtIDAezXUQY47n7-RYir8xodmFQu8jk0/s1600/batman.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="190" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWZJA_gmYnHH-jn5hyphenhyphen6UeEukeeCQgDxok25KV-mk9AsMwg6Y3xgL_-VW2WetQZ525dyKMAROQeGZozoZaShf1tu57bgQualL-qKAwGPTQB6otrtIDAezXUQY47n7-RYir8xodmFQu8jk0/s200/batman.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
<b>9. Mikä oli ensimmäinen nettinimimerkkisi ikinä?</b><br />
<br />
Haha, mikä kysymys!!! Oliskohan ollu Lily xl jossain KissFM chatissa vuonna -96? :D En muista varmaksi. Jotain sen suuntaista. Hehehehe. Oi niitä aikoja...<br />
<br />
<b>10. Kolme asiaa jotka haluaisit kokea ennen kuolemaasi. </b><br />
<br />
- Monilapsisen perheen arjen. (Joo, oon hullu masokisti :P )<br />
- Merenrantakodin tai -mökin<br />
- Lapsenlapset<br />
<br />
Bonuksena blogin hengen mukaisesti sanoisin myös, että normaalipainon :) Tai edes lievästi ylipainoinen-kategorian.<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-25590713808303047562015-08-14T17:12:00.000+03:002015-08-14T17:12:00.221+03:00Henkilökohtaista vai ei?Kuinka henkilökohtaisia asioita voi kirjoittaa blogiin? Kuka sen määrittelee? Kuinka paljon voi uskaltaa? Saako puhua ihan kaikesta mitä mieleen juolahtaa? Saanko kakkaa niskaan, jos muutankin mielipiteeni kesken matkan? Voiko joku läheiseni loukkaantua, kun juttelen blogissa enkä hänelle?<br />
<br />
Kun pitää blogia nimettömänä kynnys toki madaltuu laverrella ummet ja lammet (onko toi edes oikea sanonta?? Ja mikä ihme on se "umpi"? :P ) kun jos kirjoittaisi omalla nimellä ja kasvoilla. Joo, anteeksi, oikea nimeni ei ole Saaga ;) Valitsin sen kuitenkin nimimerkikseni, koska sillä on yhtymäkohta elämääni blogin ulkopuolella ja se on mielestäni erittäin kaunis nimi. Jos saisin joskus pikku tytön hänen nimensä voisi hyvinkin olla Saaga...<br />
<br />
Haluaisin kirjoittaa tänne vaikka mistä ja kuitenkin on aina pieni pelko, jos kuitenkin joku tuttu, ystävä, työtoveri sattuisikin lukemaan ja jotenkin tunnistamaan minut. Tulisiko hän sanomaan asiasta, kuiskailisiko muiden kanssa selkäni takana, unohtaisiko koko jutun, "stalkkaisiko" mitä minulle _oikeasti_ kuuluu...?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4RD6TeX4V-M6x9NWXac3kAflzewPI4ptGUPWQhuNn-ZEBkvGZUr4hSY-b1a2C_ZH5Ho5qESNGOUvbzuTbj7xQQv4ITc7mLtfLLaK5ocYni1x6AuJi363MwK2OnVMlRrZFTcBbi6Cc59o/s1600/gossip.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4RD6TeX4V-M6x9NWXac3kAflzewPI4ptGUPWQhuNn-ZEBkvGZUr4hSY-b1a2C_ZH5Ho5qESNGOUvbzuTbj7xQQv4ITc7mLtfLLaK5ocYni1x6AuJi363MwK2OnVMlRrZFTcBbi6Cc59o/s200/gossip.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
<br />
Hankalaa.<br />
<br />
Haluaisin olla avoin ja kertoa syvimmistä ajatuksistani sekä saada niihin myös muiden ajatuksia, näkökulmia, pohdintaa, vertaistukea... Senhän takia blogin perustin :D Haluaisin olla minä. Mutta voinko täysin olla? Olenko täällä erilainen minä?<br />
<br />
Toki puhun painonhallinnasta, laihduttamisesta, lihavana liikkumisesta, raskauden haaveista ja yrittämisestä yms. ystävien ja joidenkin sukulaistenkin kanssa. Tietenkin. Lörppä kun olen ;) Mutta kaikkea en haluaisi jakaa kaikille. En ole niin avoin, että olisin joka ajatuksestani valmis keskustelemaan missä vaan, kenen kanssa vaan.<br />
<br />
Eräs ei-niin-tuttu työkaveri esimerkiksi on ottanut jo nyt asiakseen pohtia meidän perheen lapsilukua kahvitunneilla. En ole itse aloittanut hänen kanssaan mitään tähän viittaavia keskusteluja, tuskin keskustellut edes muutamaa työasiaa enemmän hänen kanssaan sen puolen vuoden aikana kun ollaan talossa yhtä aikaa oltu. Erinäisiä vihjailuja tullut tyyliin "kyllähän teidän juniori nyt sisaruksen tarvii" tai "tämähän olisi hyvä nimi juniorin veljelle" yms. TODELLA rasittavaa. Siitä seuraa, että kukaan ei kysy suoraan, mutta kaikki kyttää ja näkee selvästi, että miettivät että jaa jaa, kohta se varmaan jää äitiyslomalle ja onkohan se jo raskaana ja ja ja... Uuuh.<br />
<br />
Laihduttamisesta ei sentään ole kukaan alkanut keskustelmaan ellen itse aloita :D <br />
<br />
<br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-66527980669081691362015-08-12T10:24:00.001+03:002015-08-12T10:24:41.528+03:00Haasteita haasteita...Tai paremminkin vastauksia kysymyksiin, joita <a href="http://oonanikuisuusprojekti.blogspot.fi/" target="_blank">Oona K.</a> minulle (ja niille 10 muulle) esitti blogissaan...<br />
<br />
<div dir="ltr">
Säännöt: <br />
<i>● Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.</i><br />
<i>● Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.</i><br />
<i>● Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.</i><br />
<i>● Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.</i></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
<br />
Aion olla heti alkuunsa sääntörikkoja ja vaan vastata minulle esitettyihin kysymyksiin :P Ja toki kiittää haasteesta, joka saapui <a href="http://oonanikuisuusprojekti.blogspot.fi/">http://oonanikuisuusprojekti.blogspot.fi/</a>-blogista,<span style="font-size: large;"><span style="color: #a64d79;"><b> kiitos :)</b></span></span><br />
<br />
Joten tässäpä niihin vastauksia:</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<b>1. Mistä halu laihduttaa alunperin lähti? </b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Ai niinkun sen ekan kerran? Vai niinkun tällä kertaa...? :D Noooooh, ihan alkujaan syyt oli varmaan enemmän ulkonäköpainotteiset kun nykypäivänä. Tällä hetkellä se on ehdottomasti terveys. (Ja ehkä silti vähän myös se ulkonäkö...?) Päällimmäisenä kuitenkin oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi, yritys välttää (tai ainakin lykätä vielä vähän kauemmas tulevaisuuteen) ylipainon & iän tuomien nurkan takana jo väijyvien sairauksien mahdollisuus, ainakin pienentää sitä. Sekä halu olla esimerkkinä omalle jälkikasvulle, miten ihmisen olisi hyvä syödä ja liikkua, että pysyy perushyvässä kuosissa ja elämä on kivaa. Perinteinen "tee niinkun mä sanon, älä niinkun mä teen" on toki kiva ohjenuora, mutta oma esimerkki toiminnassa ja tekemisessä taitaa silti toimia paremmin :P Myös halu saada toinen lapsi vaikuttaa tälläkin hetkellä haluun pudottaa painoa, jotta mahdollinen raskaus ja olot lapselle kasvaa (sekä mahassa että sen ulkopuolella) olisi terveellisemmällä pohjalla.</div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>2. Mitä vinkkejä antaisit kelle tahansa, joka haluaa pudottaa painoaan?</b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Maltilla. Elämänmuutos, tapojen ja asenteen muutos, pikku hiljaa, ei nopeita ihmedieettejä. Jostain "ihmedieetistä" voi toki saada sen tarvitsemansa alkusysäyksen, mutta pidemmän päälle ne ei toimi, kilot hiipii (lähes) aina takaisin, valitettavan usein niiden kuuluisien korkojen kera. Joillekin sopii kalorien/määrien/sisältöjen laskeminen, toisille ei; mieti itselle paras tapa. Joillekin tiukka kuuri liikunnalla, joillekin selkeästi enemmän ruokaan panostaen. Itselle ehkä tiukkuus ja isot rajoitteet ei sovi, ei myöskään hullu liikuntarääkki. Enemmän meen fiilistellen, mikä tuntuu itselle hyvältä (ja siedettävältä.) Myös pitkäjänteisyys on se avainsana, vaikka välillä "repsahtaisi" niin jatkaa vaan, sinnillä eteenpäin.<br />
<br />
Nyt kun vielä saisi nämä omat "opit" käytäntöön mukaan niin voisi saada jotain näkyviä tuloksiakin :D </div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>3. Millä herkuttelet ja kuinka usein? </b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Ääääh... nyt kesän aikana ihan liian monilla asioilla ja ihan liian usein. Mulle toimii melkein mikä vaan :D Enemmän makea kuin suolainen/rasvainen, mutta toki sipsit ja pitsat menee myös. Jäätelö ehkä eniten houkuttaa kesällä. Myös irtokarkit, pulla, leivonnaiset, makeat jälkiruoat, vanukkaat jne. jne. jne... </div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Yks "painonhallitsijan" herkku on tainnut olla jo pidemmän aikaa pakasteesta stevialla makeutettu mansikkasurvos ja kreikkalainen/turkkilainen jogurtti. Nam :) Ja kesäaikaan mansikat, kirsikat ja herneet tuoreeltaan, suoraan torilta. Superherkkua!</div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>4. Onko laihtumistasi kommentoitu millään tavalla ja jos on, miltä se on tuntunut? </b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Tällä kertaa ei, koska paino on tullut vaan muutamia kiloja alas niin pitkällä aikavälillä. Tämän painonhallintakierroksen alun n. 5 kg:n pudotusta ei kukaan tainnut edes huomata? Edellisellä kerralla kun lyhyemmässä ajassa tippui se parikyt kiloa, alkoi ihmiset huomata ja joku jotain kommentoikin. Ei ihmeempiä. Tyyliin "oot laihtunu". No joo, kappas, niinpä oonkin, kiva kun huomasit. Lähinnä niinpäin sain kommenttia, että kun sitten painonpudotuksen päätteeksi tulin raskaaksi ja maha alkoi kasvaa, kukaan ei edes huomannut raskautta! (Ei uskaltanut kysyä/kommentoida?) Suunnilleen raskausvkolla 20 kerroin töissä asiasta. Silloin eräs kolleega uskalsi mainita, että hän oli jo ajatellut, että voi surku kun oot saanu painoa niin hienosti pudotettua, että nyt se hiipii takaisin :D "Ei kun se on tällä kertaa tää vauva, joka täällä mahaa nostaa ;) "<br />
<br />
Ne kuuluisat raskauskilotkin tuli suurimmaksi osaksi sitten vasta äitiyslomalla & hoitovapaalla kerättyä takaisin :P Koska raskausdiabetes ja vahdin aika tarkkaan ja jopa onnistuneesti syömisiäni raskauden aikana.<b><br /></b></div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>5. Millä tavalla suhtautumisesi omaan vartaloosi on muuttunut tämän "matkan" aikana? </b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Ehkä iän myötä olen sallivampi, en niin kauhistele tai häpeile. Tiedostan olevani iso ja en omasta mielestänikään näytä kauhean mukavalta "joka kohdasta", mutta olen sikäli sinut itseni kanssa etten niin häpeile tai mieti jatkuvasti kokoani. Enemmän muistan nyt sen fyysisen fiiliksen miltä tuntui olla sen 25 kiloa kevyempi ja miten nyt taas siinä "huippupainossa" käyneenä en haluaisi enää ikinä siihen palata!!! Yh. Lähinnä sen takia, ettei meinaa jaksaa liikkua, ei taivu, ei pysty fyysisesti tekemään mitä haluaa, ainakaan kovin vaivattomasti ilman puhinoita. Mietin tosin kauhulla, että jos onnistun useamman kymmenen kiloa pudottamaan (siis tyyliin yli 30kg), että mitä teen kaikelle sille ylinmääräiselle iholle/nahkalle, joka väkisinkin jää roikkumaan? Se ei varmasti enää palaudu sitäkään vähää mitä ehkä nuorempana olisi...</div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>6. Mitä vinkkejä antaisit henkilölle jonka suhde omaan kehoon ja syömisiin on vääristynyt?</b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin! Ei ole yhtä ainoaa kauneusihannetta, joka olisi jokaisen mieleen, joten ehkä kannattaa miettiä, mikä olisi se oma ihannekuva. Oikeasti. Rehellisesti pohtia mikä on elämässä tärkeää, ulkonäkö vai mielen hyvinvointi. Rohkeasti hakea apua ja tukea, puhua asioista ammattilaisten kanssa eikä jäädä omaan ajatusmaailmaan jumiin, jos se ei tue omaa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään ja olemiseen.<b> </b></div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>7. Kerro oma suosikkiruokasi</b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Hmmm, tää on aina vaikea... Pitsa, pasta, kiinalainen... En niin tykkää pihveistä ja perunoista, enemmän pasta ja kana. Ranskalaiset toki on herkkua :P Myös hyvä kana- tai vuohenjuustosalaatti ravintolassa maistuu ja erilaiset tortilla yms. väsäykset.<b> </b></div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>8. Millä tavoin urheilet? </b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Vesijumppa, venyttely, pilates, uinti, chiball, jooga... Ohjattuna kuntosalilla. Silloinkun ehtii ja jaksaa. Eli en kovinkaan säännöllisesti. Toki olen (taas) yrittänyt skarpata ja varata viikosta/kalenterista sen 2-3 ohjattua liikuntaa per viikko. Yksin/kotona urheilijaksi musta ei ole, en vaan saa aikaiseksi. Pyöräilyä pyöräkärryn ja kävelyä lastenrattaiden kera jonkun verran kotosalla tulee harrastettua, enemmänkin voisi.<b> </b></div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>9. Kuuluuko liikunnan olla osa painonpudotusta? </b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Kyllä ja ei. Liikunnan ylipäätään kuuluisi olla osana terveellistä ja hyvinvoivaa arkea, joten sikäli se olisi hyvä olla mukana myös painonpudotuksessa sekä -hallinnassa. Osa arkea, osa elämää. Toisaalta pelkästään liikkumalla laihduttamalla saa aikalailla huhkia, jos ei panosta ruokailuun yhtään. Itsellä liikkuminen tukee painonhallintaa, se on aikaa pois sohvalta & jääkaapin luota :D Haha. No mutta oikeasti, jos liikkuu säännöllisesti niin ei syökään niin miten sattuu, ei halua terrorisoida liikkumisen vaikutusta mättämällä mitä sattuu ja usein jos tietää, että päivään kuuluu liikuntasuoritus niin syökin sitä silmällä pitäen, eli jollain tavalla vähän paremmin ja tiedostavammin.<b><br /></b></div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>10. Mitkä asiat tai ajatukset saavat jaksamaan niinä hetkinä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko touhu? </b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Tämän vastauksen kun saisi vakaana mieleen ja pullotettua pikku pulloihin, joista sitten annoksina nauttisi kun ne hanskat lähestyy tiskiä! :) Joskus se on se tulevaisuuden kuva, ajatus siitä miten paljon kevyempää ja kivempaa on kun painaa vähemmän. Joskus se on ajatus terveemmästä ja kivuttomammasta elämästä. Joskus se on pelkkä hammasten kiristely et leikkiin on lähdetty, viedään homma loppuun. Tai edes vähän eteenpäin. Joskus se on vaan se fiilis, että nyt haluan tehdä itselleni hyvää ja syön hyviä sisältöjä, ruokaa, joka tekee jollain tavalla minulle hyvää. Joskus ei vaan muista näistä ensimmäistäkään :/<b> </b></div>
<div dir="ltr">
<br />
<b>11. Mistä saavutuksestasi olet kaikkein ylpein? </b></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
No varmaan siitä, että kerran olen onnistunut sen 25 kiloa pudottamaan. Tiedän, että pystyn siihen. Nyt on vaan ollu jotain käyynistymisvaikeuksia (öh, puoli vuotta...????!) En tiedä voidaanko miettiä elämän "saavutuksiksi" hyvä parisuhde ja ihana lapsi, mutte näistä olen ylpeä ja iloinen joka päivä :)</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-358902865167585692.post-79532029075214882652015-08-07T14:10:00.000+03:002015-08-07T14:10:02.407+03:00Back in businessLomat loppu, ekat liikunnat varattu. Siitä se taas lähtee :)<br />
<br />
Lomailtu on ihan kunnolla, relattu, otettu rennosti, nähty maailmaa ja mummoja sekä syöty moninaisesti. Paljon. Vailla pienintäkään ajatusta ruoan sisällöstä tai määrästä. Eli unohdettu se "hyvä syöminen" ja liikunnat. Paino ei oo silti hetkahdellu kovinkaan paljon suuntaan taikka toiseen. Ihmettelen.<br />
<br />
Juniori aloitti päiväkodissa ja isikin palasi työelämään. Mulla kevyt lasku tähän alkuun tälleen parin työpäivän viikolla. Ens viikolla sit täys viikko. Huh. Vielä on vähän miettimistä arjen kuvioissa, et kuka vie, kuka hakee, kuka liikkuu minäkin päivinä, kuka ehtii laittaa ruoan ja kuka viihdyttää junioria, kun piha- ja kotityötkin painaa päälle ja läheisyyden kaipuu on iso sekä juniorilla että äidillä päiväkoti- ja työpäivien jälkeen. Eiköhän se tästä jossain vaiheessa jollain tavalla sutjaannu.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Ruuhkavuodet :D</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8iJ3NWpnOvi-klXbWAnQAYRLo6poNv1dzE3oxjW3z53Rc-6jTweFU7HcIE4sGh53dtYefmhNHNO7_LzdqQOsTSlvvZiavu8OUJTWT3X_0GgRujikGDmPaKH-Afgn05vAmtGrnxNJEnt8/s1600/Make+it+Work.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8iJ3NWpnOvi-klXbWAnQAYRLo6poNv1dzE3oxjW3z53Rc-6jTweFU7HcIE4sGh53dtYefmhNHNO7_LzdqQOsTSlvvZiavu8OUJTWT3X_0GgRujikGDmPaKH-Afgn05vAmtGrnxNJEnt8/s1600/Make+it+Work.png" /></a> </div>
<br />
Suurempia kiveen kirjotettuja suunnitelmia ruokailun tai liikunnankaan suhteen en oo tehnyt. Jos nyt taas alkuun säännöllistäisi ruokarytmin, järkeistäisi syömiset, jättäisi herkut kauppaan ja ottaisi edes jotain liikuntaa arkeen mukaan. Katsotaan sitten hetken kuluttua, miten tämä uusi elämäntilanne taas lähtee rullaamaan. (Lapsi päivähoidossa ja molemmat vanhemmat töissä on se meidän elämän tämänhetkinen muutos.)<br />
<br />
Mites teillä muilla sujuu tämä syksyiseen arkeen palaaminen? <br />
<br />Saagahttp://www.blogger.com/profile/06449670557181186774noreply@blogger.com4