torstai 25. kesäkuuta 2015

Kesälomatauko

Bloggaamiseen, ei toivottavasti painonpudotukseen, tai edes painonhallintaan. Tai edes yrittämiseen.

Vaikka aika hallitsematon se paino on viime aikoina ollut. Ai ai ai... Voi voi voi... mutta palataan asiaan sitten syksymmällä... Nyt nautitaan kesästä :D



Ihanaa kesää kaikille! :)


torstai 11. kesäkuuta 2015

Vastauksia haasteeseen


Viktoria laittoi haastetta tulemaan Oikeus hyvään oloon-blogistaan.

Tämän haasteen saa tästä napata kuka tahtoo, linkatkaa kommentteihin jos vastailette :)

1. Mikä on tärkein päivärutiinisi

Ömmmm... Ei ole varsinaisia rutiineja. Ruokaa pitää saada ja kahvia. Paitsi joskus vapaapäivinä ei edes muista keittää kahvia.

Vesipullo pitää olla aina mukana, lähti mihin tahansa. Roskiksen vientiin tai takapihalla heilumiseen en ota pulloa mukaan, mutta lähes mihin tahansa muualle lähtiessä pullo kulkee kassissa.

2. Paras kirja, jonka olet lukenut? Miksi?

Nyt en olekaan hetkeen lukenut juuri mitään, ainakaan kovin järjellistä, ainakaan kovin nopeaan tahtiin... Olen enimmäkseen koukuttunut fantasiaan, tarkennettuna velhojen ja vampyyrien maailmaan, mieluiten vielä romantiikalla maustettuna ;) J.R. Ward (The Black Dagger Brotherhood) ja Christine Feehan (Dark series) tulee ekana mieleen. Myös Potterit ja Twilight Sagat on luettu. Ja tietty Fifty shades of grey, vaikkei se nyt ihan tipahdakaan tuohon fantasia-sarjaan... Tai noh, omanlaisensa fantasiaa sekin ;)

Luen näitä em. pääosin englanniksi, hyvää harjoitusta kielitaidolle plus helpompi saada kirjastosta englanniksi uusimmat kun suomeksi.

Mutta että valkkaisin parhaimman koskaan lukemani kirjan... mahdoton tehtävä!!! :D

3. Mihin olet aina halunnut matkustaa? Oletko toteuttanut haaveesi?

Mihin mä en olisi halunnut matkustaa? :D Noh, ehkä Venäjälle tai Kiinaan en lähtisi... Afrikka ei myöskään ihan hirveästi innosta. (Toki jos joku järjestäisi ja maksaisi matkat niin lähtisin :P )

Tällä hetkellä haaveena on päästä Islantiin. Ja Australiaan. Ja Väli-Amerikkaan. Ja ja ja.. Koska rakastan espanjan kieltä (vaikka en sitä juurikaan osaa) niin tykkään matkustaa espanjassa. Teneriffat, Gran Canariat ja Mallorcat on käyty, ihan kivoja, mutta eniten haluaisin koluta nimenomaan manner-Espanjaa, Barcelona oli kiva paikka! Haluaisin käydä myös useimmissa latinalaisen amerikan maissa. Pohjois-Amerikkaan haluaisin tutustua laajemmin, olen muutaman kerran käynyt New Yorkissa, vähän vielä jäi nähtävää, että sinnekin voisi lähteä useammankin kerran.

Skotlantiin oli myös kova hinku ja siellä mieheni kanssa kävimmekin joitain vuosia sitten. Ehkä se on sitten se toteutunut matkustushaave :) Barcelonan ja New Yorkin ohella.

4. Haluaisitko asua ulkomailla? Missä?

Halusin ennen, mutta nyt olen ehkä kasvattanut vahvemmat juuret ja Suomesta lähteminen pysyvästi tai pidemmäksi ajaksi kun maksimissaan muutamiksi kuukausiksi ei enää innosta niin paljon. Ehkä jopa hieman pelottaisi, joten en ehkä enää lähtisi ulkomaille asumaan.

5. Jos saisit täyttää vaatekaapin vain yhdellä merkillä, niin mikä se olisi?

Varmaan Zizzi. Siihen tarttis kyllä paljon rahaa ;)

6. Lempiruokasi

Ruoka... hmmmm... ehkä pitsa? Voiko sanoa, että juusto olisi lempiruoka? Tai jäätelö? :P

7. Tärkein periaatteesi äitinä/naisena?

Äitinä rakkaus, välittäminen ja läsnäolo. Naisena tasa-arvo.

8. Oma juttusi, josta et luovu?

Ompelu, käsityöt. (ja kankaiden ja käsityötarvikkeiden hamstraus)

9. Hetki, joka on jäänyt mieleesi? Miksi?

Lapsen syntymä.

Hääpäivä (jostain syystä erityisesti hääkuvien otto ennen kirkkoon menoa, tunnelmat ja maisemat.)

Oman isän kuolema.

(Ai pitiks näihin vastata aina vaan yksi vaihtoehto? :P )

10. Oletko kenkä vai laukkuihminen?

Olen. Rrrrrrrakastan molempia! Vaihdan molempia jatkuvasti. Omistan molempia liikaa.

Jos pitäisi valita kumpi niin.... vaikea. En osaa.

11. Lempipuuhasi kesällä?

Ulkona oleskelu. Ulkona voi kesällä syödä, lukea, nukkua, uida, liikkua, löhöstellä, leikkiä, ihmetellä, tarkkailla luontoa, samoilla, pyöräillä, ostostella (ulkoilmatorit ja -kirppikset), grillailla, istua terassilla, käydä piknikillä...

Kesä <3

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Au. Au, au, au...


On tämä naisen elo ihanata. Taisi olla reilu kuukausi sitten, kun kirjoitin, että kyllästyin odottamaan, jotta raskaushaaverintamalla jotain tapahtuisi ja menin lääkärille. Taas. Noh, edelleen tässä odotellaan. Ensin odotettiin, että kierto alkaisi ilman lääkitystä. Ei alkanut. Sitten odoteltiin, että kierto (kuukautiset) alkaisi lääkkeillä. Noh, alkoi ne jonkinmoisella viiveellä, mutta niitäkin odoteltiin (mun mielestä liian kauan). Sitten odottelin, että vuoto loppuisi, kun oli taas sellainen niagara, että oksat pois. Sitten odottelin, että ovulaatiotikkuun ilmestyisi hymynaama. Sitä testasin useana aamuna. No, ei ilmestynyt.

Ultrassa on tässä välissä käyty jo kahdesti. Hei vaan hei munasarjat. Kuis menee? Vähän yhteistyötä, kiitos. Ja tässä tuli se au, au, au-osuus. Ai että kun oikein etsimällä etsitään ja mitataan ja katsotaan missä kukakin kasvaa ja minkä kokoisena niin kyllä tekee kipeää. Jotain kuitenkin siellä tapahtuu kun on niin herkkänä. Ei se aina näin kammottavaa ole ollut. Tai vaikuttaako se, että on jo yhden raskauden ja synnytyksen käynyt läpi?

Oi ovulaatio, missä luuraat?


Vielä olisi yksi ultra edessä, koska ovulaatiotestit ei tosiaan mulle plussaa näyttäneet (kuten ei oo näyttänyt koskaan aikaisemminkaan), että katsotaan mitä ne munasolut oikein puuhaa ja aikooko se hieman kasvamaan lähtenyt yksilö irrottautua vai ei...

Kaksi raskautta (joista toinen meni silloin heti alkuunsa kesken) on aikaisemmin kuitenkin käynnistynyt, vaikkei ovulaatiota olekaan testitikkuun tullut... Hmmm...? Testitkään ei oo niitä halvimpia, joten nyt ei pitäis ainakaan olla mikään huonolaatuinen testi. Ehkä. Mistä näistäkään tietää? Mietin vaan et miksei ovikset mulla testeissä näy? Onko tässäkin joku matalahormonisen (?) oireyhtymä valloillaan?

Ihme kyttääjäksi tässä on kanssa kehittynyt. Miltä tuntu milloinkin, oliko sitä, tätä vai tota eritettä, mikä kesti minkäkin aikaa, koska piti tehdä/testata mitä...? Ohhoijaa.

Odotan "innolla" josko tätä saa tehdä taas kuukauden (vuoden?) toisensa perään. Alkaa muistua kummasti mieleen ne muutamien vuosien takaiset systeemit, kun ensimmäistä lasta yritettiin. Tämän toisen yrityksen piti olla rennompaa ja sikäli tutumpaa, että nämä samat jutut on jo osittain nähty ja koettu. Vaan eipä vissiin ole.

Toki erona on se, että ihan koko ajan ei omaa olemistaan ehdi märehtiä, kun on se rakas pikku kaveri viihdyttämässä ja pitämässä kiireisenä. Hänelle olis vaan niin mukava saada sisarus mahdollisimman pian.

Sormet ja varpaat ristiin, että nyt tärppäisi helpommalla :)

Vauva <3 <3 <3



torstai 4. kesäkuuta 2015

Hankalat aamut ja haastavat illat


Aamupala. Opin siihen jossain vaiheessa painonpudotusprojektia vol. 1 (tai 101?). Sain sen käyntiin tässä helmikuussa alkaneessa projektissa ja se sujui ihan hyvin. Mutta nyt... jokin on mennyt pieleen. 
 
Arki? 

Kiire? 

Aikataulut? 

Suunnittelemattomuus?
 

Juniori on tällä hetkellä isin kanssa kotona ja menee vasta syksyllä päivähoitoon. Itse palasin töihin muutamia kuukausia sitten. Alkuvuodesta pikkutyypin nukkumisrytmi ja/tai äidin läheisyyden tarvitseminen heti aamutuimaan oli erilaista ja ehdin hyvin tehdä ja joskus jopa nauttia aamupalan kotona (jos pikkutyyppi nukkui tai söi itse aamiaista vieressä), tai jos oli helposti työmatkalla syötävää (esim. smoothie) niin sain sen aina valmistettua ja napattua bussiin/junaan mukaan.

Nyttemmin tuntuu etten ehdi/pysty nauttimaan aamupalaa ennen töihin tuloa. Ja joskus on töissä tiedossa niin kiirettä heti aamusta pitäen etten ehdi kaupasta edes syötävää hakea tai jos on eväät, niin en vaan ehdi niitä syömään.

Joka taas vaikuttaa erittäin huonosti illan syömis innokkuuteen :/

Ei paljoa huvittaisi herätä vielä aikaisemmin sen takia, että ehtii miettiä eväät aamulla. Illalla useinkaan en saa aikaiseksi ajateltua asiaa, saatikka tehtyä jotain sen eteen.

Oon enemmän ilta- kuin aamuihminen, joten aamut tuppaa olemaan vähän takkuisia muutenkin.

Mutta on niistä illoistakin tullut uneliaita. Tuntuu, ettei aika riitä. Oikein mihinkään. Pikkutyyppi vaatii (ihan oikeutetusti tietysti!) paljon aikaa ja huomiota ja kun isin kanssa ollaan päivä niin iltaisin tuntuu, että vaan äiti kelpaa. Tietysti mielelläni tuon rakkaan lapseni kanssa puuhailenkin :) Pitäisi vaan ehtiä niin paljon muutakin, niinkun peruselämää pyykkeineen ja ruoanlaittoineen yms. puhumattakaan tästä laihdutusprojektista ja siihen panostamisesta. Meillä ei edes ole ihmeemmin (itsellä tai lapsella) harrastuksia, mitkä sitä aikaa illoista nielisi.

Noh, _pitäishän_ mun siellä salilla/jumpassa ehtiä/viitsiä ravaamaan useamman kerran viikossa...

Ei voi kun ihmetellä, että mihin se aika oikein menee?